Shalom, ystävät

Pyydän anteeksi tätä myöhästynyttä uutiskirjettä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat rasittaneet minua niin ajankäytön kuin jaksamisenkin suhteen. Toivon, että olette seuranneet, mitä täällä tapahtuu lukemalla uutisia ja rukoilemalla kanssamme Israelin esirukoilijat [Intercessors for Israel] -järjestön perjantain rukousaiheiden pohjalta [www.ifi.org.il]. Näiden rukousaiheiden kirjoittaminen sekä se, että joudumme jatkuvasti johtamaan Israelin tilannetta käsitteleviä rukouskokouksia ja sitten tiivistämään ne rukousaiheiksi, miten rukoilimme, niin että muutkin rukoilijat voivat rukoilla ymmärrettävästi, on sekä uuvuttavaa että haastavaa. Tämä pätee missä tilanteessa tahansa – mutta vielä enemmän se pätee jatkaessamme Israelin Gazassa Hamasia vastaan käymän sodan seuraamista ja sen puolesta rukoilemista.

Onko meillä silti hauskaa?

Nykyään Israelissa eläminen on vaikeaa – fyysisesti, emotionaalisesti, henkisesti ja uskoville myös hengellisesti. Hamasin demonien ohjaamien terroristien tekemä verilöyly 7. lokakuuta oli sydäntäsärkevin tapahtuma, minkä olen kokenut. Myös raivo, mitä tunsin maailman tekopyhää, kieroutunutta, Jumalan ja Israelin vastaista reaktiota kohtaan, kasaantui kaikkien niiden tunteiden päälle, jotka jo kiehuivat sisimmässäni.

Israelin eri kansojen joukossa olevat niin sanotut ystävät, erityisesti Amerikka, ovat painostaneet juutalaiskansaa 8. lokakuuta lähtien sopimaan tulitauosta Hamasin kanssa. Suurin osa maailmasta näyttää suhtautuvan tähän sotaan ikään kuin Israel olisi eräänä aamuna herännyt ja päättänyt tehdä Gazan siviilien elämästä – heistä suurin osa tukee edelleen vakaasti Hamasia [ks. jäljempänä] – vieläkin kurjempaa kuin se on jo ennestään. Silti tulitauko auttaa Hamasia vain hengähtämään ja elämään voidakseen taistella vielä yhden päivän kohti sen päämäärää, Israelin ja kaikkien maailman juutalaisten tuhoamista.

Erityisesti länsimaat ovat niin rasistisia palestiinalaisia kohtaan, että vaikka Hamas kirjoittaa peruskirjassaan tavoitteekseen tehdä maailmasta Juden-rei [vapaan juutalaisista], ne kieltäytyvät uskomasta tai keksivät tekosyitä sille, miksi se ei oikeasti tarkoita sitä, tai ne kohtelevat palestiinalaisia ikään kuin se, että me odotamme heidän käyttäytyvän kunnon ihmisolentojen tavoin, olisi mahdotonta. [Lue Hamasin peruskirja täältä: erityisesti 32. ja 33. artikla koskien juutalaisten tuhoamista.]

Joko niin, tai sitten suurin osa ihmisistä, mukaan lukien länsimaiden äärivasemmistolaiset ja woken kannattajat, ovat nykyään niin antisemitismin ja antisionismin saastuttamia, että he todella toivottaisivat tervetulleeksi maailman, jossa ei olisi juutalaisia.

Kirkko, herää ja korota äänesi!

Pettymystä herättävää on myös se – joskaan ei oikeastaan yllättävää – miten suuri osa kirkosta, erityisesti lännessä, on ollut periaatteessa hiljaa tästä yrityksestä tuhota sen raamatullinen perusta (Room. 11:16–18). Miksi uskovat ovat niin sokeita sille raamatulliselle tosiasialle, että mikäli islam tuhoaa "lauantaikansan" [juutalaiset], niin myös "sunnuntaikansa" [kristityt] tuhoutuu? Loppujen lopuksi, jos Jumala ei voi – tai mikä vielä pahempaa, ei halua – pitää monia juutalaisille antamiaan lupauksia, jotka perustuvat Hänen ikuisiin liittoihinsa Israelin kanssa (Jer. 31:35–37; Room. 11:1), mukaan lukien lupauksen sille annettavasta maasta (1. Moos. 13:15; 15:18; 2. Moos. 32:13; Ps. 105:5–11), lupauksesta koota heidät heidän vankeudestaan pakanakansojen keskuudesta (Ps. 147:2; Jer. 31:10) ja pelastaa heistä merkittävä jäännös (Jer. 31:31–34; Sak. 12:10; Room. 11:26–27), millainen "siunattu varmuus" meillä uskovilla oikeastaan on siitä, että Hän pitää meille antamansa liittolupaukset?

Turhautunut ja raivoissaan – mutta Jumalamme hallitsee

Sen perusteella, mitä juuri kerroin teille (ja voisin lisätä paljon muutakin), olen hyvin kiitollinen siitä, miten usein Raamattu kertoo kirjoittajiensa turhautumisesta ja vihasta, kun he käsittelivät elämän usein selittämättömiä tilanteita. Toisinaan he olivat jopa turhautuneita ja vihaisia Jumalalle, jonka he kuitenkin uskoivat täysin hallitsevan kaikkea.

Jos vain voisin uskoa, että saatana on tämän maailman jumala – mutta se on virheellinen käännös alkuperäisestä kreikan kielen ilmaisusta, jossa itse asiassa sanotaan, että hän on tämän aikakauden jumala (2. Kor. 4:4), silloin olisi niin helppoa syyttää Hamasia raa'asta hyökkäyksestä ja purkaa turhautuneisuuttani ja raivoani paholaista vastaan. Jos kuitenkaan Jobin tavoin (eikä minun kamppailuni ole mitään verrattuna siihen, mitä tuo uskon jättiläinen joutui kokemaan) en keksi syitä sille, mitä Jumala on sallinut, vaan sen sijaan kiistelen Hänen kanssaan siitä, mitä pidän Hänen huolenpitonsa ja suojelunsa puutteena kansalleen, myönnän, että uskon edelleen Hänen hallitsevan. Lisäksi luemme samaa todistusta Raamatun ihmisiltä, jotka aina perimmäisenä syynä katsoivat Jumalaan (Jes. 42:9; 44:7–8; 46:9–10; Jer. 1:5; Joh. 6:6; Ap. t. 15:18).

Ja silloinkin, kun reaktioni syynä on minun turhautumiseni, vihastumiseni ja lannistumiseni, voin katsoa esimerkkejä monista Raamatun kirjoittajista, jotka myös olivat järkyttyneitä ja turhautuneita ja kyseenalaistivat Jumalan, jota he rakastivat, jota he palvelivat ja johon he luottivat (2. Kor. 10:11).

Seuraavassa on Psalmien kirjasta muutamia esimerkkejä, joissa kirjoittaja huutaa Jumalan puoleen saadakseen Hänen huomionsa – aivan kuin Hän ei tietäisi, mitä Hänen kallisarvoinen lapsensa tai Hänen valittu kansansa kokee. Vaikka jotkut näistä eivät olekaan sen hengen mukaisia, miten Herramme rukoilisi, ne ovat kirjoittajan syvän tuskan ilmauksia. Myös kirouspsalmeissa, joissa pyydetään pahaa iskemään vihollisiin, huomaamme aina, että kirjoittajan perimmäinen tavoite on, että Israelin Jumala saisi oikeutta ja tulisi kirkastetuksi (Ps. 115:1–3).

HERRA, tule vihasi voimassa minun vihollisteni voimaa vastaan. Riennä avukseni, HERRA, sinä, jonka käsissä on oikeus.Ps. 7:7

Astu esiin, HERRA! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat [+ pakanat] tuomiolle!Ps. 9:20

Nouse valvomaan minun oikeuttani! HERRA Jumalani, puolusta asiaani!Ps. 35:23

Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi [englanninkielinen käännös: liittorakkautesi] [+ uskollisuutesi] tähden.Ps. 44:27

Sinä olet HERRA Jumala Sebaot, Israelin Jumala. Herää, vedä tilille väärien jumalien palvelijat, älä armahda pahantekijöitä! (sela)Ps. 59:5

Nouse Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat [+ pakanat].Ps. 82:8

Jos päätän uskollisesti pysyä siinä, mitä tiedän Raamatun selvästi opettavan – että huolimatta siitä, mitä näen, kuulen tai tunnen, Jumala hallitsee (Ps. 99:1; 103:19; Jes. 52:7) – en voi valita helppoa tietä. Se tekee asioista paljon vaikeampia, koska minulla ei ole saatanaa syntipukkinani. Mutta koska tässä maailmassa Raamattu on edelleen ainoa lopullinen totuus, minun on seisottava Hänen Sanansa varassa ja luotettava Jumalaan eikä omaan ymmärrykseeni. (Sananl. 3:5)

Aiemmin joskus joku tuli luokseni kysymään neuvoa ja tunnusti: "Pastori Chuck, olen hyvin vihainen Jumalalle, mutta en ole vielä kertonut hänelle!" Mutta Jumala tuntee sydämen (Jer. 17:9–10), joten Hän tietää jo, mitä tunnemme Häntä kohtaan, ennen kuin kerromme sen Hänelle, ja usein ennen kuin myönnämme sen edes itsellemme! Miksi pitää sitä pullossa, mikä johtaa kaikenlaisiin tunne-elämään liittyviin, fyysisiin ja hengellisiin ongelmiin? Parempi tunnustaa avoimesti Hänelle, mitä sydämessämme on. Silloin Hän vetää meidät lähelleen ja rakastavana Isänä joko lohduttaa tai tuomitsee meidät – tai tekee molemmat.

Niinpä kiitän Jumalaa niistä kertomuksista, joita Hänen kansansa on tehnyt ja joissa se on uskaltanut valittaa Hänelle. Kiitän myös siitä, miten se on tunnustanut syntinsä, pelkonsa, turhautumisensa, vihansa ja muun tunnekuohunsa. Se tarkoittaa, että minäkin voin olla rehellinen Hänen edessään eikä minun tarvitse teeskennellä olevani joku hengellinen jättiläinen, johon elämän realiteetit eivät vaikuta. (Ps. 55:2–9; 61:3; 77:4; 2. Kor. 4:7–18)

Odotan asioiden pahenevan entisestään

Sakarja 12:2–3 ilmoittaa hyvin selvästi, että viimeisinä päivinä, juuri ennen koko Israelin pelastumista (12:10) ja Herran paluuta (14:1–4), Jumala, joka muistuttaa meitä siitä, että Hän on Luoja (12:1), asettaa Jerusalemin – Israelin pääkaupunkina se edustaa koko kansaa – syötikseen juutalaisia kiroavien kansojen ansaan. Alammeko nyt nähdä?

Jumalan profeetallisten tapahtumien täyttymys toteutuu entistä useammin ja voimakkaammin, mikä on odotettavissa, sillä Raamatussa lopun ajan tapahtumia verrataan synnyttävään naiseen, jonka synnytystuskat tihenevät ja voimistuvat, kunnes lapsi syntyy. (Jes. 13:6–11; Jer. 49:24; Mark. 13:8; 1. Tess. 5:3)

Kun suuria tapahtumia ilmenee maailmanlaajuisesti, voimme arvailla, onko tämä se, mistä profeetta on puhunut, mutta Israelia koskevien profetioiden täyttyminen on paljon kirjaimellisempaa ja tarkempaa. Tämä voidaan nähdä siinä, että ainakin Israelin valtion perustamisesta lähtien, vuodesta 1948, ellei jopa sitä ennenkin, Jumala on siirtynyt noiden 5. Mooseksen kirjan 28. luvussa mainittujen maataan ja kansaansa koskevien kirousten valvomisesta kyseisen luvun siunausten täyttämiseen. Tämä perustuu ilmeisesti Hänen armoonsa ja uskollisuuteensa Sanaansa kohtaan, koska Israel ei ole vielä täysin vanhurskas tai Jumalalle kuuliainen kansa. Silti, kuten Paavali muistuttaa meitä, juuri Jumalan hyvyys johtaa meidät kääntymiseen. (Room. 2:4b)

Seuraavaan on poimittu tuosta luvusta muutamia ajankohtaisia siunauksia, jotka näemme selvästi toteutuneen tämän päivän Israelissa.

5. Moos. 28:4 ja 11 mainitsevat siunauksen kohdun hedelmälle. Länsimaista Israelissa syntyy eniten lapsia perhettä kohden, eikä se rajoitu vain haredeihin – ääriortodokseihin. Myös "maallista" vakaumusta edustavat israelilaiset täyttävät maan lapsilla – halleluja!

5. Mooseksen kirja 28:5, 8 ja 11–12 viittaavat vahvaan talouteen, joka on juuri sitä, mitä Israelilla oli ennen sotaa Hamasia vastaan. Rukoilemme, että tällä hetkellä Hänen yliluonnollinen huolenpitonsa Israelista jatkuu ja sitten kun sota on ohi, näemme, miten Hän on jälleen kerran moninkertaistanut "leivät ja kalat" Israelin kansalle.

5. Moos. 28:7 julistaa, että Israelilla tulee olemaan erittäin suuri armeija (vrt. Hes. 37:10). Kun otetaan huomioon, miten monet ovat yrittäneet tuhota juutalaiskansan vuoden 1948 jälkeen, ja ne voitot, jotka Israel on saavuttanut jokaisessa käymässään suursodassa, näemme tämän jo toteutuvan. Israelin kohtaama todellisuus on tietysti tämä: jos islam ja arabit häviävät 99 sotaa Israelia vastaan, he selviävät taistelemaan seuraavana päivänä; jos Israel häviää yhden sodan, se on mennyttä. Näin ei kuitenkaan tapahdu Jumalan lupauksen tähden Jeremia 31:35–37:ssä!

5. Mooseksen kirja 28:9–10 viittaa siihen päivään, joka tulee pikemmin kuin monet luulevat, jolloin "koko Israel" pelastuu (Sak. 12:10).

5. Moos. 28:13 alkaa näkyä monilla aloilla, kuten tieteen, teknologian ja maatalouden sekä aseteollisuuden kehityksessä – mutta se täyttyy täysin, kun Jeshua kuninkaana istuu kuningas Daavidin valtaistuimelle Jerusalemissa ja kansat tulevat sinne palvomaan Häntä (Sak. 14:16).

Mitä tulee 5. Mooseksen kirjan 28. luvun loppuosassa oleviin kirouksiin, useimmat niistä ovat jo kohdanneet juutalaisia siinä vaiheessa, kun he alkoivat palata maahan 1880-luvulla, ja ehdottomasti ennen vuotta 1948, jolloin Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. On myös välttämätöntä nähdä, että Jumalan lopullinen tuomio kansalleen ei ole sen tuho – vaan sen karkottaminen maastaan vankeuteen pakanoiden keskuuteen. (5. Moos. 28:63–68)

Iloitkaamme siis, kun katselemme, miten Jumala siunaa Hänen ennalta pelastettua, ei 100-prosenttisesti pyhää kansaansa. Ja jos ajattelet, ettei tämä ole reilua, suosittelen, että katsot rehellisesti peiliin, sillä vaikka oletkin pelastunut – olet kaukana täydellisyydestä, kuten kaikki muutkin Hänen seurakuntaruumiinsa jäsenet. Mutta siitä huolimatta Hän jatkuvasti armostaan rakastaa ja siunaa meitä.

Länsimaiden palestiinalaisvastainen rasismi

Oletko kyllästynyt siihen, miten alentavasti ja rasistisesti suurin osa maailmaa, erityisesti länsimaat, suhtautuu palestiinalaisiin, joita kohdellaan ikään kuin he eivät voisi – tietenkin Israelin sorron vuoksi – käyttäytyä sivistyneesti, vaan heidän raakalaismaista ja demonista käyttäytymistään on puolustettava? Pitäisi olla, sillä nämä petetyt rasistit tuskin koskaan pitävät noita palestiinalaisparkoja vastuullisina heidän tappavista terroriteoistaan, joista on tullut heille normitapa ilmaista epäoikeudenmukaista raivoaan juutalaisia ja Israelin kansaa vastaan.

Palestiinalainen kulttuuri on äärimmäisen antisemitismin kyllästämä, johtajista aina koulujärjestelmään asti, ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä – ellei suurin osa maailmasta olisi myös täynnä juutalaisvihaa sydämissään ja mielissään. Muuten, juutalaisviha on Jumalan vihaamisen hedelmä. (Ps. 83:1–4)

Heti Hamasin lokakuun 7. päivän pogromin jälkeen Lähi-idän muslimiarabi Bassam Tawil kirjoitti, että vaikka Hamas tuomittiin, "myös palestiinalaishallinto ja sen johtajat ovat vastuussa verilöylystä". "Palestiinan Auktoriteetin [PA:n] retoriikka ja toimet tasoittivat aktiivisesti tietä helvetille, jonka Hamas päästi valloilleen Israelissa", ja lisäsi, ettei niiden välillä ole käytännössä mitään eroa, "kun on kyse Israelin vastaisen vihan levittämisestä ja juutalaisten murhaamiseen yllyttämisestä".

Hamas kutsui hyökkäystään "Al-Aqsan tulvaksi", sillä Al-Aqsa on Jerusalemin temppelivuorella sijaitsevan moskeijan nimi. He murhasivat, raiskasivat ja mestasivat raa'asti "israelilaisia naisia, lapsia ja vanhuksia Israelin Jerusalemissa sijaitsevaan moskeijaan kohdistamien 'rikkomusten' vuoksi". Mitä nämä "rikkomukset" ovat ja kuka kehotti "palestiinalaisia uhraamaan henkensä puolustaakseen pyhää islamilaista paikkaa"?

Ensimmäinen on "juutalaisten rauhanomaiset vierailut temppelivuorella, juutalaisuuden pyhimmällä paikalla, jossa ensimmäinen ja toinen temppeli aikoinaan sijaitsivat". Nämä vierailut ovat jatkuneet vuoden 1967 kuuden päivän sodasta lähtien, mutta ne lopetettiin sen jälkeen, kun palestiinalaiset aloittivat vuonna 2000 toisen intifadan [arabian kielessä kansannousua tarkoittava sana] ja tuhansia tappavia terrori-iskuja israelilaisia, niin siviilejä kuin sotilaita vastaan. Muutama vuosi sitten juutalaisten vierailut aloitettiin uudelleen, mutta kuten Tawil tuo esiin, "juutalaiset, jotka kiertävät pyhää paikkaa, eivät astu jalallaan mihinkään moskeijaan eivätkä häiritse muslimien pääsyä paikalle".

Palestiinalaishallinnon holokaustin kieltävä presidentti Abbas oli "ensimmäinen palestiinalaisjohtaja", joka torjui juutalaisten oikeuden vierailla siellä. Vuonna 2015 hän sanoi: "Al-Aksan moskeija ja Pyhän haudan kirkko ovat meidän… [Juutalaisilla] ei ole oikeutta häpäistä niitä likaisilla jaloillaan. Emme salli [juutalaisten] tehdä niin… Tervehdimme jokaista Jerusalemin vuoksi vuodatettua veripisaraa. Jokainen marttyyri… palkitaan [Allahin] toimesta." Kun Hamasin terroristit tunkeutuivat Israelin yhteisöihin Gazan lähellä, heillä oli todennäköisesti "mielessään Abbasin antama lupaus, jonka mukaan juutalaisia murhaavista tulee 'marttyyreja' ja he päätyvät paratiisiin".

Abbas ja palestiinalaishallinnon johtajat etsivät aina tilaisuuksia "toistaa veritekoa, jonka mukaan juutalaiset häpäisevät Al-Aqsan moskeijaa…". PA:n virkamiehet ja sen tiedotusvälineet leimaavat sinne nousevat juutalaiset "juutalaisten ääriainesten hyökkäyksiksi" ja valehtelevat juutalaisten suunnitelmista "purkaa moskeija" ja korvata se synagogalla, ellei peräti kolmannella temppelillä.

Viikkoja ennen 7. lokakuuta yksi Abbasin johtavista neuvonantajista syytti "rasistisia [juutalaisia] ääriryhmiä juutalaisten rituaalien ja rukousten pitämisestä moskeijan sisällä" ja lisäsi: "Al-Aqsan moskeijan häpäiseminen ja hyökkäys sen pyhyyttä vastaan on yhtä kuin uskonnollinen sota muslimeja vastaan." Tällaiset selvästi provosoivat lausunnot rohkaisevat "palestiinalaisia tekemään terrori-iskuja juutalaisia vastaan".

Jopa 7. lokakuuta jälkeen palestiinalaishallinto haluaa "legitimoida Hamasin" ja toteaa, että missä tahansa tulevassa Palestiinan valtiossa Hamasilla on merkittävä asema, mutta sokea länsi pitää palestiinalaishallintoa edelleen "maltillisena".

"Israelin vastaisen retoriikkansa lisäksi palestiinalaishallinnon kieltäytyminen hillitsemästä terroristiryhmiä" Juudeassa ja Samariassa, jossa sillä on täysi valta, "rohkaisi Hamasia". Monet näistä ryhmistä ovat liittoutuneet Hamasin ja Palestiinan islamilaisen jihadin [PIJ] kanssa, jotka molemmat ovat Iranin liittolaisia. Heidän menestyksensä "kymmenien juutalaisten murhaamisessa ampumalla ja autoja räjäyttämällä lisäsi Hamasin terroristien halukkuutta hyökätä Israeliin Gazan kaistalla".

Lisäksi on olemassa palestiinalaishallinnon "Pay-for-Slay" -ohjelma, joka "palkitsee taloudellisesti juutalaisia murhaavia terroristeja" yli 340 miljoonalla dollarilla vuosittain! Uskomatonta kyllä, nykyään palestiinalaishallinto on valmis "maksamaan stipendejä niiden Hamasin terroristien perheille, jotka tapettiin lokakuun 7. päivän hyökkäyksen aikana ja palkkoja niille, jotka otettiin kiinni ja jotka ovat nyt Israelin vankeina". Silti Yhdysvaltain presidentti Bidenin hallinto ja muut länsimaat tukevat edelleen palestiinalaishallintoa taloudellisesti. ("The PA's Responsibility for Hamas' October Massacre", B. Tawil, Gatestone Institute, 31.10.2023.)

Toisessa artikkelissaan Tawil paljastaa useimpien palestiinalaisten asenteen, joka tekee rauhan Israelin kanssa mahdottomaksi. Toisin kuin länsimaiden harhaanjohdetut johtajat, PA:n johtajat tietävät, että heidän kansansa tukee "mitä tahansa ryhmää, jonka tavoitteena on murhata israelilaisia ja tuhota Israel", ja että suurin osa palestiinalaisista vastustaa "länsimaiden harhaanjohdettua kuvitelmaa 'kahden valtion ratkaisusta'".

Arab World for Research and Development -järjestön Juudean, Samarian ja Gazan alueen palestiinalaisten keskuudessa vuoden 2023 lopulla tekemä mielipidetutkimus osoitti, että 75 prosenttia palestiinalaisista tukee Hamasin murhia ja vain 13 prosenttia ei. Järkyttävä tulos oli se, miten "Hamasin ja sen sotilasoperaation kannatus" oli korkeampi palestiinalaishallinnon keskuudessa kuin jopa Gazassa.

Parin viime vuoden aikana palestiinalaishallinnon alaisuudessa olevalla alueella on syntynyt "useita terroristiryhmiä, jotka ovat yhteydessä sekä Hamasiin että PIJ:ään". Silti juuri tälle alueelle Biden ja EU "haluavat perustaa Palestiinan valtion". Koska siellä valtava enemmistö tukee Hamasia, on turvallista olettaa, että Hamas ottaisi nopeasti haltuunsa minkä tahansa "Palestiinan", aivan kuten se teki Gazassa.

Kysely osoitti, että "68 prosenttia Juudean ja Samarian alueen palestiinalaisista" kannatti "israelilaisten teurastamista", kun taas lähes 15 prosenttia suhtautui siihen myönteisesti. Lisäksi "80 prosenttia palestiinalaisista hylkää sekä yhden että kahden valtion ratkaisut ja vaatii sen sijaan koko Jordanjoen ja Välimeren välistä aluetta" mahdollisen palestiinalaisvaltion lopullisiksi rajoiksi.

Nämä tulokset kumoavat Bidenin ja Yhdysvaltain ulkoministeri Blinkenin väitteet, jotka edelleen julistavat, että "Hamas ei edusta useimpia palestiinalaisia". Tulokset osoittavat myös, miten tietämätön Yhdysvaltain johto on "Israelin vastaisista tunnelmista" useimpien palestiinalaisten keskuudessa, ja ne paljastavat, miten Yhdysvaltain ja EU:n johtajat "harjoittavat äärimmäistä itsepetosta puhuessaan tarpeesta edistää 'kahden valtion ratkaisua'".

Muut viimeaikaiset mielipidetutkimukset ovat paljastaneet saman Israelin vastaisen asenteen. Kuukautta ennen lokakuun 7. päivää tehty Palestiinan poliittisen tutkimuskeskuksen [Palestinian Center for Policy and Survey Research] kysely osoitti, että 67 prosenttia palestiinalaisista vastustaa "kahden valtion ratkaisua" ja 53 prosenttia tukee "aseellista taistelua Israelia vastaan". Lisäksi kaikissa uusissa presidentinvaaleissa Hamasin johtaja Haniyeh voittaisi ylivoimaisesti.

Tawil kysyy: "Miten kukaan järkevä ihminen voi puhua 'kahden valtion ratkaisusta', kun enemmistö palestiinalaisista uskoo, ettei ole mitään väärää polttaa, mestata ja raiskata juutalaisia tai leipoa juutalaisvauvaa uunissa hengiltä?"

Hän toteaa lopuksi: "Kyselyn tulokset vahvistavat, että ainoa ratkaisu, jonka useimmat palestiinalaiset ovat valmiita hyväksymään, on sellainen, joka johtaa kaikkien juutalaisten murhaan ja Israelin tuhoamiseen." ("Palestinians: 'Extreme' Support for Terrorist Group Hamas, Israel's Destruction," B. Tawil, Gatestone Institute, 20 Nov. 2023.)

Kuten seuraavassa jaksossa kerrotaan, suurin osa maailmasta ajaa lännen johdolla edelleen tätä ratkaisua. Vaikka palestiinalaiset olisivatkin hyviä naapureita, se on täysin epäraamatullinen, sillä se hajottaisi Jumalan kansan raamatulliselta ydinalueeltaan sekä Jerusalemissa ja sen ympäristössä sijaitsevilta alueiltaan ja jakaisi Hänen maansa (Jooel 4:1–2).

"Kahden valtion ratkaisun" rienaava ajaminen tänään

Millainen hulluus saa muka älykkäät ihmiset painostamaan Israelia luomaan Palestiinan valtion keskelle raamatullista kotimaatamme, kun lokakuun 7. päivän trauma on vielä tuoreena mielessä ja sydämessä, sota jatkuu ja yli 100 panttivankia on edelleen Hamasin terroristien hallussa? Miten nämä niin kutsutut "nerokkaat" ihmiset voivat kaiken lisäksi olla täysin tietämättömiä siitä, mitä edellä mainitut mielipidetutkimukset paljastavat? Vai eivätkö he vain välitä, koska hekin ovat juutalaisvihan kyllästämät?

Olen hyvin kiitollinen siitä, että pääministeri Bibi Netanjahu ja 99 knessetin 120 jäsenestä toimivat Siionin poikien (Sak. 9:13) tavoin. He määräsivät, ettei Israel hyväksy mitään yksipuolisia toimia, joilla ohitetaan sen itsepäinen kieltäytyminen hyväksymästä tätä, ja ettei myöskään tulevaisuudessa olisi mitään mahdollisuuksia palestiinalaisvaltion perustamiseen. Sen täytyy toteutua ilman ennakkoehtoja Israelin ja palestiinalaisten välisillä neuvotteluilla.

Pidin jälleen kerran siitä, mitä Tawil kirjoitti, koska se on oivaltavaa ja rohkeaa ja osoittaa sormella Israelin erittäin vaarallista "liittolaista", Bidenin johtamaa Amerikkaa. "Kun Iran ja sen liittolaiset Lähi-idässä jatkavat jihadia [pyhää sotaa] juutalaisten murhaamiseksi ja Israelin eliminoimiseksi", Bidenin hallinto ajaa "terroristivaltion perustamista, joka horjuttaisi turvallisuutta ja vakautta" koko Lähi-idässä, sekä "muodostaisi Israelille eksistentiaalisen uhan".

Muutaman viime vuoden aikana maailma on nähnyt Iranin "työskentelevän taukoamatta islamilaisen vallankumouksensa edistämiseksi". Iranin Gazan kaistalla [Hamas ja PIJ], Libanonissa [Hizbollah], Jemenissä [Huthit] sekä Irakissa ja Syyriassa (useat eri nimillä toimivat puolisotilaalliset joukot) toimivien Iranin välikäsien avulla "Iranin mullahit ovat johdonmukaisesti ottaneet kohteekseen Israelin ja Yhdysvaltojen lisäksi myös arabivaltioita, kuten Saudi-Arabian, Bahrainin ja Arabiemiirikunnan". Myös Hizbollah on käyttänyt Etelä-Libanonia 7. lokakuuta lähtien "laukaisualustana ampuakseen ohjuksia Israeliin". Tämä voi johtaa suureen sotaan, ellei Hizbollahia saada rauhoitetuksi diplomaattisesti. Toistaiseksi siihen näyttää olevan hyvin vähän mahdollisuuksia.

Tawil huomauttaa, että ilman Iranin taloudellista tukea, josta "suuri osa tuli Obaman ja Bidenin hallinnoilta", Hamas ja PIJ Gazassa "eivät olisi pystyneet keräämään niin paljon aseita ja rakentamaan laajaa ja ennennäkemätöntä tunneliverkostoa Gazan kaistalle". Eivätkä ne ole vielä lopettaneet, sillä Hamasin virkamies G. Hamad lupasi: "Toistamme 7. lokakuuta tehdyn hyökkäyksen kerta toisensa jälkeen, kunnes Israel on tuhottu … Kaikki tekomme ovat oikeutettuja." Silti vielä tänäänkin maailma haluaa Israelin lopettavan sotansa ja antavan Hamasin selvitä hengissä!

Israel on paljastanut, että Iran myös "aseistaa ja rahoittaa palestiinalaisia terroristiryhmiä" Juudeassa ja Samariassa, mutta taistellessaan Iranin tukemia terroristeja vastaan maan sisällä sekä Libanonissa ja Syyriassa Biden ja kumppanit etsivät edelleen "keinoja palkita Teheranin mullahien hallintoa ja heidän liittolaisiaan sen sijaan, että pysäyttäisivät ne".

Yhdysvaltojen petetty hallinto luulee, että nykyiset sodat Välimeren alueella johtuvat siitä, että palestiinalaisilla ei ole omaa valtiota. Kuten Blinken sanoi puhuessaan toimittajille Egyptissä, Lähi-idässä on "kaksi polkua"; ensimmäisellä polulla "Israel integroituu, ja alueelliset maat ja Yhdysvallat antavat turvatakuut ja sitoumukset, ja palestiinalaisvaltio…". Toinen on terrorismin tie ja "Hamasin, Huthien ja Hizbollahin tuhoaminen Iranin tukemana". Hän vaati, että ensimmäinen tie on "paras tapa eristää ja marginalisoida Iran ja sen liittolaiset…"

Kun Blinken oli Israelissa, hän toisti tätä teoriaa, jota Tawil pitää täysin vääränä, sillä "Palestiina" ei tuo rauhaa Lähi-itään. Jankuttamalla tästä pakkomielteisesti Yhdysvallat itse asiassa kertoo "Iranille ja sen terrorin edustajille, että terrorismi maksaa – että jos he aiheuttavat Israelille enemmän tuskaa ja uhreja, amerikkalaiset palkitsevat heidät omalla valtiolla Israelin vieressä helpottaakseen heidän tehtäväänsä jatkaa jihadistien toteuttamaa juutalaisten murhaamista", jotta he lopulta tuhoaisivat Israelin.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että tulevaa "Palestiinaa" hallitsisivat "palestiinalaiset, jotka hylkäävät Israelin oikeuden olemassaoloon", sillä edellä mainitut viimeaikaiset mielipidetutkimukset osoittavat, että enemmistö palestiinalaisista haluaa Hamasin hallitsevan heitä. Jos siis "Palestiina" luodaan, kuten Yhdysvallat toivoo, "sitä hallitsevat Hamas ja sen isännät Iranissa".

Lopuksi Tawil toteaa, että Blinken ja Biden näyttävät olevan kykenemättömiä tai haluttomia "ymmärtämään, että palestiinalaisten ja monien muiden arabien ja muslimien joukossa on yhä liian paljon ihmisiä, jotka eivät ole vielä hyväksyneet, että islamin ulkopuolisella kansakunnalla on oikeus olla olemassa Lähi-idässä". Pohjimmiltaan Yhdysvallat palkitsisi "Hamasin ja palestiinalaiset kansanmurhasta". ("Biden Administration's 'Pathway' to a Palestinian Terror State", B. Tawil, Gatestone Institute, 18.1.2024.)

EU:n ulkopolitiikan päällikkö J. Borrell on ollut asenteeltaan ja politiikaltaan hyvin Israelin vastainen. Hän osoitti hiljattain, miten nopeasti Sakarjan kirjan 12:2–3 voi toteutua. Tawilin artikkelia seuraavana päivänä Borrell sanoi, että vain luomalla "Palestiina" on toivoa rauhasta, ja lisäsi, että "vihan kierre jatkuu" sukupolvien ajan, jolloin Israelin ja palestiinalaisten on mahdotonta "päästä sopimukseen itsenäisesti", joten jos maailma uskoo kahden valtion ratkaisuun, "kansainvälisen yhteisön on pakotettava se".

Maailmanlaajuinen paine tämän ratkaisemattoman tilanteen edistämiseksi on voimistunut lokakuun 7. päivän jälkeen, mutta Israelin johtajat ovat sanoneet, että "hyökkäys on korostanut sitä äärimmäistä vaaraa, jonka autonominen palestiinalaisyksikkö aiheuttaisi sen väestökeskusten läheisyydessä". Koska Hamasin kannatus palestiinalaisten keskuudessa on kasvussa, useimmat israelilaiset eivät ole tällä hetkellä kiinnostuneita rauhanneuvottelujen uusimisesta. Israel pelkää myös oikeutetusti, että kaikki hyöty palestiinalaisille antaisi Hamasille vain voiton ja osoittaisi, miten "väkivalta ja terrori tuottavat tuloksia".

On hälyttävää kuulla, että Yhdysvallat tukee Jumalan maan jakamista, sillä se kutsuu Jumalan tuomion (Jooel 4:1–2). Silti ulkoministeriön tiedottaja Miller kertoi toimittajille: "Ei ole mitään keinoa ratkaista [Israelin] pitkän aikavälin haasteita [kestävän turvallisuuden suhteen] … ilman Palestiinan valtion perustamista."

Hän vastasi Netanjahulle, joka kertoi Washingtonille vastustavansa kaikkia Palestiinan valtioita, jotka vaarantavat Israelin turvallisuuden. Bibi lisäsi, että kaikissa suunnitelmissa "lähitulevaisuudessa, sopimuksen kanssa tai ilman sopimusta, Israelilla tulee olla turvallisuusvalvonta koko Jordanjoen länsipuolella olevalla alueella". Toisin sanoen, joelta mereen Israel suojelee turvallisuuttaan! ("Palestinians: 'Extreme' Support for Terrorist Group Hamas, Israel's Destruction," B. Tawil, Gatestone Institute, 20 Nov. 2023.)

Joitakin viikkoja myöhemmin Miller kertoi toimittajille, että Yhdysvallat "pyrkii aktiivisesti" luomaan "itsenäisen Palestiinan valtion, jolla on todelliset turvatakuut Israelille, koska uskomme, että se on paras tapa saada aikaan kestävä rauha ja turvallisuus Israelille, palestiinalaisille ja koko alueelle…" Ilmeisesti hän joko ei tunne Jumalan sanaa – tai vielä pahempaa, hylkää sen. (3. Moos. 25:23; Jer. 32:41–44; Jooel 4:1–2)

Nämä kommentit vahvistivat edellisenä päivänä julkaistun raportin, jonka mukaan Blinken "pyysi ulkoministeriötä tekemään selvityksen ja esittämään toimintavaihtoehtoja, jotka koskevat Palestiinan valtion mahdollista tunnustamista Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti Gazan sodan jälkeen". ("State Department: A Palestinian state is the best way to bring about lasting peace," Arutz 7, 1 Feb. 2024.)

Brittiläinen kommentaattori Melanie Phillips keskittyi myös tähän Israeliin kohdistuvaan vääristyneeseen painostukseen ja kirjoitti, että Iso-Britannia on samoilla linjoilla Yhdysvaltojen kanssa, sillä hiljattain Ison-Britannian ulkoministeri David Cameron antoi hämmästyttävän julistuksen, jonka mukaan hänen "hallituksensa harkitsee 'Palestiinan valtion' virallista tunnustamista, myös YK:ssa" ja lisäsi, että "tämä voisi olla yksi niistä asioista, jotka auttavat tekemään tästä prosessista peruuttamattoman".

Phillips kirjoitti, että Gazan sodan alettua Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tarttuneet "levottomuuteen edistääkseen pakkomiellettään 'kahden valtion ratkaisusta'". Uhkailu yksipuolisella tunnustamisella ylittää kuitenkin punaisen linjan. "Sellaisen 'Palestiinan' virallinen tunnustaminen, jota ei ole olemassa, on osa diplomaattisen sodankäynnin strategiaa Israelia vastaan. Sitä edistävät ne, jotka haluavat juutalaisvaltion tuhoutuvan." Tällä toimella tunnustettaisiin "valtio", jolla ei ole fyysistä muotoa tai rajoja, ja se poistaisi "Palestiinan arabien tarpeen suostua elämään rauhassa Israelin rinnalla. Sen sijaan se kannustaisi heitä edelleen torjumaan Israelin olemassaolon oikeuden".

Tähän asti sekä Yhdysvallat että Britannia ovat "vastustaneet Palestiinan arabivaltion yksipuolista tunnustamista pahantahtoisena hyökkäyksenä Israelia vastaan. Nyt ne ehdottavat liittymistä mukaan". Lisäksi niiden ajoitus on surkea, "koska Israel käy parhaillaan sotaa olemassaolostaan juutalaisten pahimman juutalaisten teurastuksen jälkeen sitten holokaustin". "Vaikka IDF edistyy tuskallisesti Hamasin hajottamisessa, Britannia ja Yhdysvallat ovat nyt antaneet terrorijärjestölle valtavan kannustimen taistelun jatkamiseen."

Palestiinalaisille on tarjottu valtiota useita kertoja joko Israelin toimesta tai sen suostumuksella, mutta he ovat jatkuvasti kieltäytyneet ja kääntyneet sen sijaan terrorismin ja sodan puoleen. Syy siihen, miksi Israelilla ei ole turvallisuutta, on se, että Iso-Britannia, Yhdysvallat ja EU ovat vääristelleet Israelia vastaan käytävää hävityssotaa konfliktiksi alueesta. "Näin he ovat painostaneet Israelia tekemään monia myönnytyksiä, mikä on heikentänyt sen turvallisuutta. Ne myös "rahoittavat edelleen palestiinalaishallintoa huolimatta sen Israelin ja juutalaisten vastaisesta kansanmurhaohjelmasta, jonka se jakaa Hamasin kanssa ja jonka avulla se indoktrinoi palestiinalaisille juutalaisvihaa, joka johtaa lokakuun 7. päivän kaltaisiin pogromeihin".

Molemmat valtiot ovat lähettäneet Israelille kipeästi kaivattua sotilaallista apua. Molemmat ovat myös arvostelleet Etelä-Afrikan syytöksiä, joiden mukaan Israel on syyllistynyt kansanmurhaan kansainvälisessä tuomioistuimessa. Mutta heidän kiinnittymisensä "kahden valtion ratkaisuun" paljastaa "häkellyttävän poliittisen sokeuden ja tyhmyyden". He ehdottavat sellaisen Palestiinan valtion olemassaolon julistamista, jota Palestiinan arabit ovat aina kieltäytyneet hyväksymästä. He kohtelevat Hamasia ja muita palestiinalaisia ikään kuin niillä ei olisi mitään yhteyttä. Kuitenkin, kuten edellä mainituissa kyselytutkimuksissa kävi ilmi, Hamas kuvastaa useimpien palestiinalaisten ajattelutapaa. ("America & Britain: blind stupidity or malevolence?" M. Phillips, Arutz 7, 2 Feb. 2024.)

JP:n Herb Keinon, jota ei tunneta kovinkaan oikeistolaisesti ajattelevana, ilmaisi järkyttyneensä siitä, että neljä kuukautta sen jälkeen, kun Hamas "aloitti raa'an hyökkäyksensä Israelia vastaan… maailmassa puhutaan jälleen palestiinalaisvaltiosta".

Hän jatkoi: "Unohda, että Gaza on… ollut itsenäinen palestiinalaisalue siitä lähtien, kun Israel vetäytyi vuonna 2005 ja poisti kaikki armeijan laitokset ja sotilaat, kaikki siirtokunnat ja juutalaiset… että Hamas karkotti palestiinalaishallinnon vuonna 2007 murhaavassa vallankaappauksessa ja käytti aluetta rakentaakseen Iranin tukeman lähtölaukaisualustan Israeliin sunnatuille hyökkäyksille, jossa on ennennäkemätön maanalaisten tunneleiden labyrintti, josta käsin hyökätä juutalaisvaltiota vastaan ja että Hamas käytti aluetta juuri juutalaisiin kohdistuneisiin pahimpiin julmuuksiin sitten natsien."

Jätetään kaikki tämä huomiotta, koska "maailma on jälleen kerran vakuuttunut siitä, että ihmelääke Lähi-idän ongelmiin on Palestiinan valtio". Useimmille israelilaisille tämä suunnitelma on kuitenkin surrealistinen. "Jos Gazan minipalestiinalaisvaltio johti lokakuun 7. päivään, mihin johtaisi täysimittainen Palestiinan valtio Gazassa ja Länsirannalla?"

Ison-Britannian ulkoministeri Cameron sanoi, että valtion tunnustaminen antaisi palestiinalaisille toivoa "paremmasta tulevaisuudesta", mutta Keinon huomauttaa, että tämä "muistuttaa retoriikkaa", jota kuultiin heti "toisen intifadan järjettömän terrorin jälkeen", kun Bushin hallinto ja muut kehottivat Israelia osoittamaaan palestiinalaisille "luottamusta lisääviä toimenpiteitä". He kuitenkin jättivät huomiotta sen ajanjakson terrorin israelilaisille aiheuttaman psykologisen trauman ja sen, että "juuri israelilaiset tarvitsivat luottamuksen palauttamista, jotta he voisivat uskoa, että rauhanprosessi johtaisi rauhaan eikä terrorismin lisääntymiseen". Ja Israel odottaa yhä.

Vaikka Israel on "tunnettu kansallisesta resilienssistään ja kyvystään palautua nopeasti", maailma tulkitsee väärin tämän "kyvyn siirtyä eteenpäin ikään kuin kaikki olisi unohdettu". Toinen intifada sai Israelin hyvin haluttomaksi elvyttämään Oslon sopimuksia, ja sen jälkeiset äänestyskäyttäytymiset vahvistavat tämän".

Israelin presidentti Herzog korosti tätä joulukuussa 2023 kertoessaan AP:lle: "Kansani on traumassa. Jotta voidaan palata ajatukseen maan jakamisesta, rauhanneuvotteluista tai palestiinalaisten kanssa puhumisesta, on ennen kaikkea käsiteltävä sitä emotionaalista traumaa, jota käymme läpi, sekä tarvetta ja vaatimusta täydellisestä turvallisuudentunteesta…".

Herzog, joka on poliittiselta asenteeltaan keskusta/vasemmistolainen, sanoi sitten Davosin talousfoorumissa tammikuussa 2024: "Israelilaiset menettivät luottamuksensa rauhanprosessiin, koska he näkivät, että naapurimme ylistävät terrorismia."

Keinon lisäsi, että ne, jotka luulevat, että "Palestiinan valtion vastustaminen on vain Netanjahun kanta ja että mikäli hänet vain erotettaisiin virastaan, olisi helpompi edetä", ovat täysin väärässä. Tämä puhe kahdesta valtiosta loukkaa Bibiä ja "myös Herzogia ja miljoonia muita israelilaisia, jotka ovat tyrmistyneitä siitä, että Hamas käynnistää "hirvittävän hyökkäyksen, ja vastauksena kansakunnat painostavat "tunnustamaan palestiinalaisvaltion, jotta palestiinalaisille annettaisiin positiivinen horisontti". Israelilaisille "Palestiina" merkitsee kuitenkin tappavaa horisonttia.

Vuoden 2023 lopulla Israelin strategisten asioiden ministeri Ron Dermer paljasti tämän Palestiinan luomiseen tähtäävän kiireen jumalattoman luonteen. ABC:n haastattelussa hän sanoi, että israelilaiset "kärsivät parhaillaan syyskuun 11. päivä 2001 Yhdysvalloissa tehtyä iskua vastaavasta tapahtumasta. Mielestäni viimeinen asia, jonka haluatte tehdä, on lähettää viesti mille tahansa terroristiryhmälle siitä, että tapa, jolla saavutatte jonkinlaisen päämäärän, on tehdä massiivinen terrori-isku." ("Palestinian state talk is surreal, so soon after October 7," H. Keinon, JP Analysis, 4 Feb. 2024.)

Herätä Siion, poikasi, oi Jumala

Sakarja 9:13:ssa Jumala sanoo nostavansa Siionin pojat Kreikan poikia vastaan. Siionin pojat pelkäävät Jumalaa ja luottavat Hänen sanaansa, kun taas Kreikan pojat pelkäävät ihmistä ja hylkäävät Jumalan sanan. Tämä on suora profetia hanukan sodista. Silloin makkabealaiset taistelivat Kreikan armeijaa vastaan, joka yritti valloittaa Israelin maan ja oli jo vallannut ja häpäissyt Jumalan temppelivuorella Jerusalemissa sijaitsevan temppelin.

Makkabealaiset voittivat, mutta heidän oli myös vastustettava niitä juutalaisia, jotka Kreikan poikina hylkäsivät Jumalansa ja Hänen Sanansa ja joista tuli täysiverisiä humanisteja.

Jos muistan oikein, Herra johdatti meidät rukoilemaan vähän ennen 7. lokakuuta Siionin poikien puolesta, että heitä edistettäisiin kaikilla Israelin yhteiskunnan aloilla ja näemme tuloksia – erityisesti pääministeri Bibi Netanjahun kohdalla. Hänestä on tullut monin tavoin Churchill, huolimatta hänen monista puutteistaan, niin kuin myös Churchillillä oli. Tähän Israelin hetkeen Bibi on Jumalan mies. Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Maaliskuussa puhuessaan internetin välityksellä American Israel Public Affairs Committee [AIPAC] -järjestölle hän vastusti kansainvälisen yhteisön "kaksinaismoralistista suhtautumista IDF:n toimiin Israelin ja Hamasin välisen sodan aikana…".

Hän julisti: "Ette voi sanoa tukevanne Israelin tavoitetta tuhota Hamas ja sitten vastustaa Israelia, kun se ryhtyy tarvittaviin toimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi."

"Ette voi sanoa, että vastustatte Hamasin strategiaa, jonka mukaan siviilejä käytetään ihmiskilpinä, ja sitten syyttää Israelia siviiliuhreista, jotka johtuvat tästä Hamasin kyynisestä strategiasta. Israelille jokainen siviilikuolema on tragedia. Hamasille jokainen siviilien kuolema on strategia. On väärin ja moraalitonta asettaa Israelille siviiliuhrien välttämisessä sellaiset vaatimukset, joita ei aseteta millekään muulle maalle maapallolla."

Tätä kirjoitettaessa Israelin ja Bidenin hallinnon väliset jännitteet ovat lisääntyneet huomattavasti Israelin Hamasia vastaan käymän sodan politiikasta. Itse asiassa monet "ystävällismieliset" valtiot lisäävät painostusta "Israelia kohtaan, jotta se lopettaisi sodan, vaikka se ei ole saavuttanut tavoitettaan tuhota Hamas", tavoitetta, jota monet näistä valtioista ovat tukeneet.

Maailma on myös huolissaan Gazan asukkaiden kuolleiden määrästä, sillä Hamas väittää, että yli 31 000 ihmistä on kuollut, mutta "Israel on sanonut, että yli 13 000" näistä kuolleista oli Hamasin terroristeja. Ennen Gazan sotaa YK totesi, että nykyajan konflikteissa "90 prosenttia sodan uhreista on siviilejä". Silti Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusneuvonantaja J. Kirby korosti, "että yhtäkään siviiliuhria ei voida hyväksyä, ja YK:n asiantuntijat ovat puhuneet tässä sodassa epätavallisen korkeasta uhriluvusta ". Sitten Biden totesi Ramadan-viestissään, että "yli 30 000 palestiinalaista on saanut surmansa, suurin osa heistä siviilejä, mukaan lukien tuhansia lapsia".

Netanjahu puolusti Israelin toimia siviilejä kohtaan ja sanoi AIPACille, että IDF on "ryhtynyt toimenpiteisiin siviiliuhrien minimoimiseksi, mitä historiassa mikään muu armeija ei ole tehnyt".

Hän jatkoi, että Israel oli päättänyt kukistaa Hamasin lopullisella sotilasoperaatiolla Rafahissa, Hamasin viimeisessä linnakkeessa Egyptin ja Gazan rajalla. "Voittaaksemme tämän sodan meidän on tuhottava jäljellä olevat Hamasin pataljoonat Rafahissa. Ellei näin tapahdu, Hamas ryhmittyy uudelleen, aseistaa itsensä ja valloittaa Gazan uudelleen, ja sitten olemme taas alussa. Ja se on sietämätön uhka, jota emme voi hyväksyä." ("Netanyahu: Wrong to hold Israel to standard no one else held to," JP. 12 Mar. 2024.)

Muutamaa päivää myöhemmin Bibi moitti Israelin liittolaisia siitä, että nämä painostavat Israelia lopettamaan sodan ennen kuin Hamas on lyöty. "Sodan alusta lähtien olemme taistelleet kahdella rintamalla – sotilas- ja poliittisella rintamalla…" Israel on onnistunut vapauttamaan "joukkonsa taistelemaan ennennäkemättömällä tavalla viiden kokonaisen kuukauden ajan". "Mutta ei ole mikään salaisuus, että kansainvälinen paine meitä kohtaan kasvaa."

Hän, kuten useimmat israelilaiset, on vihainen niille kansakunnille ja kansalaisjärjestöille, jotka "yrittävät lopettaa sodan nyt", ennen kuin kaikki Israelin tavoitteet on saavutettu. He tekevät tämän "heittämällä vääriä syytöksiä IDF:ää, Israelin hallitusta ja Netanjahua itseään vastaan". He ajavat "vaaleja nyt, keskellä sotaa… koska he tietävät, että vaalit pysäyttävät sodan ja lamauttavat maan ainakin kuudeksi kuukaudeksi".

Totuus on kuitenkin se, että jos Israel lopettaa "sodan nyt, ennen kuin kaikki sen tavoitteet on saavutettu", Israel on hävinnyt, eikä sillä ole siihen varaa. Bibi jatkoi: "Siksi meidän ei pidä antaa periksi näille paineille, emmekä aio antaa periksi… Mikään kansainvälinen painostus ei estä meitä toteuttamasta kaikkia sodan tavoitteita: Hamasin eliminoimista, kaikkien panttivankiemme vapauttamista ja sen varmistamista, ettei Gaza enää muodosta uhkaa Israelille."

Tämän saavuttamiseksi IDF "toimii Rafahissa", koska se "on ainoa tapa eliminoida loput Hamasin murhanhimoiset pataljoonat, ja tämä on ainoa tapa harjoittaa tarvittavaa sotilaallista painostusta kaikkien panttivankiemme vapauttamiseksi".

Tämän jälkeen Bibi lähetti maailmalle rohkean Siionin poika -tyyppisen viestin: "Sanon ystävillemme kansainvälisessä yhteisössä: Onko muistinne niin lyhyt? Unohditteko niin nopeasti 7. lokakuuta, kauheimman juutalaisiin kohdistuneen joukkomurhan sitten holokaustin? Niin nopeasti olette valmiita kieltämään Israelilta oikeuden puolustautua Hamasin hirviöitä vastaan? Menetittekö moraalisen omantuntonne näin nopeasti?"

Hän lisäsi: "Sen sijaan, että painostatte Israelia… kohdistakaa painostuksenne Hamasia ja sen suojelijaa Irania vastaan. Juuri ne muodostavat vaaran alueelle ja koko maailmalle." ("Netanyahu to World: 'Did you lose your moral compass so quickly?'," Arutz 7, 17 Mar. 2024.)

YK vastaan juutalaisvaltio

Nyt pitäisi olla jo selvää, että YK on antikristillinen ja Israelin vastainen järjestö, joka vainoaa maailman ainoaa juutalaisvaltiota aina kun se saa tilaisuuden. Vaikka jotkin alla olevista lainauksista ovat heti lokakuuta 7. päivän jälkeen, YK:sta on tullut nykyään vieläkin Israelin vastaisempi kuin aikaisemmin. Kesti kuukausia ennen kuin se tuomitsi Hamasin seksuaaliset julmuudet, ja tänään se puolustaa edelleen omaa YK:n avustus- ja työelintään [UNRWA], vaikka Israelilla on todisteita siitä, että sadat sen työntekijät osallistuivat Hamasin verilöylyyn.

Myös Gazan humanitaarisesta kriisistä, jossa ihmisillä ei muka ole ruokaa – vaikka kuvamateriaali kertoo toista – ja he ovat kodittomia, syytetään Israelia, vaikka suurin osa gazalaisista äänesti Hamasia, ja he ovat Hamasin vastuulla. Silti Hamasin johtajat sanovat, että heidän saamansa rahat menevät tunneleiden rakentamiseen terroristiensa suojelemiseksi ja että siviilit ovat muun maailman vastuulla.

Lokakuun lopussa Israelin fantastinen YK-suurlähettiläs Gilad Erdan puhui YK:n turvallisuusneuvostolle ja kehotti maailmanlaajuista yhteisöä täyttämään sitoumuksensa lupauksselle "Ei koskaan enää". Hän kertoi, että hänen isoisällään, maanviljelijällä Transilvaniassa, oli vaimo ja kahdeksan lasta. Mutta keväällä 1944 hänen kylänsä lakkasi olemasta, ja natsit pakottivat koko perheen Auschwitziin meneviin karjavaunuihin, joissa vaimo ja seitsemän lasta "murhattiin kaasukammioissa ja muutettiin tuhkaksi".

Erdan sanoi, että tämä oli aikoinaan "kauhutarina toisesta aikakaudesta, kaukaisesta ajasta, jolloin viha oli käsittämätöntä", ajasta, jota kutsuttiin nimellä "ei enää koskaan". Silti 'Never Again' [suomeksi: "ei koskaan enää"] tapahtui jälleen!" Rauhanomaisiin maatalouskyliin Etelä-Israelissa tunkeuduttiin; Hamas-natsit tuhosivat "kokonaisia yhteisöjä". "Israelilaisten perheiden muuttuminen savuksi ja tuhkaksi 'ei eroa miljoonien juutalaisten kohtalosta Auschwitzissa.'"

Hamasilla on myös "yhteinen ideologia" natsien kanssa. "Einsatzgruppenin natsien kuolemanpartiot olivat sitoutuneet tuhoamaan juutalaiset, aivan kuten Nukhba Hamasin terroristit ovat sitoutuneet tuhoamaan juutalaiset ja Israelin." Hitlerin natsien tavoitteena oli Juden-rein, juutalaisista vapaa Eurooppa. Hamas tavoittelee juutalaisista vapaata Israelia, jota he kutsuvat Palestiinaksi. "Ainoa ratkaisu, josta Hamas on kiinnostunut, on lopullinen ratkaisu, juutalaisen kansan tuhoaminen."

Erdan totesi, että Hamasin johtaja Haniyeh ei ole mikään Hitler, mutta Iranin korkein johtaja ajatollah Khamenei, sen todellinen johtaja, on "helvetinmoinen maailmanherruuden tavoittelijana". Hitler kuvitteli kolmatta valtakuntaa 1 000-vuotisena valtakuntana, joka hallitsee laajoja mantereita, aivan kuten Khamenei näkee radikaalin shiialaisen hegemoniansa ulottuvan koko Välimeren alueelle ja sen ulkopuolelle. Hänen armeijaansa kuuluu Iranin islamilainen vallankumouskaarti ja monia Lähi-idän edustajia. Sen sijaan, että nämä islamistit huutaisivat "Sieg Heil", he huutavat "Kuolema Israelille!" ja "Kuolema Amerikalle!" samalla kun he kylvävät kuolemaa ja tuhoa kaikkialla.

Gazassa, Libanonissa, Jemenissä ja Syyriassa asuvat ihmiset kärsivät hirvittävästä "verenvuodatuksesta ja terrorista Iranin jihadististen natsijoukkojen käsissä". Ukrainan siviilejä "murhataan taivaalta Iranin natsiaseilla", ja Huthit hyökkäävät Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin. Iran tukee terroristeja maailmanlaajuisesti ja pyrkii tuhoamaan "kaikki sivistyneen maailmamme arvot". Vaikka maailma näkee tämän shiialais-islamistisen valtakunnan nousun tänään, mutta samalla tavalla kuin natsien kohdalla, "maailma on hiljaa…"

Erdan kertoi joistakin Hamasin hirvittävistä julmuuksista, joita se on tehnyt juutalaisille miehille, naisille ja vauvoille, ja muistutti YK:n turvallisuusneuvostoa siitä, että noin 150 000 israelilaista on joutunut siirtymään kotiseudultaan sodan alkamisen jälkeen ja miljoonat elävät Hamasin ja Hizbollahin jatkuvan umpimähkäisen rakettitulen alaisena pohjoisessa, mutta YK:n turvallisuusneuvosto ei ollut tuominnut tätä halpamaista tilannetta – eikä ole vieläkään tuominnut.

Ottaen esille israelilaiset panttivangit hän kysyi: "Miksi Gazan asukkaiden humanitaariset tarpeet ovat ainoa asia, johon keskitytte?" Hän korosti myös, että Hamas käyttää Gazan siviilejä hyväkseen, ja häpäisi tulitaukoa koskevat vaatimukset. Vielä tänäkin päivänä YK:n taholta on säännöllisesti kuulunut tätä Israelin – ei Hamasin – tuomitsemista.

Erdan totesi lopuksi: "Israel ei enää elä sen rajoilla raakojen natsien kanssa. Emme halua, että julmat ISIS-Hamasin kuolemanpartiot hyökkäävät jälleen kotimaahamme… Israelin operaatio Gazassa ei ole vastaus lokakuun 7. päivän tapahtumiin. Se on itsepuolustustoimi tulevaisuutemme turvaamiseksi." ("[Israeli UN Ambassador] Erdan wears yellow star: 'Israel will no longer live with brutal Nazis on her borders'," Arutz 7, 31 Oct. 2023.)

Marraskuussa pidetyssä YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa, jossa käsiteltiin Gazan naisia ja lapsia, Erdan moitti YK:n naisten ryhmää "siitä, että se on pahantahtoisesti jättänyt huomiotta Hamasin terroristien tekemät israelilaisnaisten raiskaukset ja murhat", ja paheksui UNICEFiä siitä, että se on jättänyt huomiotta lasten aivopesun Hamasin toimesta ja käyttänyt heitä "ihmiskilpinä".

Hän kysyi UNICEFin johtajalta: "Ettekö tiedä, että Hamas järjestää joka vuosi Gazassa kesäleirejä, joilla lapsia indoktrinoidaan murhaamaan?" Heidät kasvatetaan "vihan kulttuurissa… joka ihannoi väkivaltaa" ja heille "opetetaan, että juutalaisten murhaaminen ja Israelin tuhoaminen on heidän elämänsä tavoite". Silti YK:n lastenjärjestö UNICEF ei ole julkaissut yhtään raporttia, jossa paljastettaisiin tämä lasten hyväksikäyttö!

Erdan paljasti, että raketteja "löytyi lasten makuuhuoneista… Lisäksi UNRWA:n kouluista löytyi rynnäkkökiväärien kätköjä". Mitä tulee "Gazan lasten käyttämiseen ihmiskilpinä", hän näytti tuoreen valokuvan, jossa terroristit "kävelevät ympäriinsä keskellä kirkasta päivää aseistautuneina ja univormuissaan lasten ympäröimänä". Nämä ovat Israelin vihollisen kasvot. ("Amb. Erdan: UN Women maliciously disregards Hamas rape and murder," Arutz 7, Nov. 22. 2023.)

Marraskuussa Shin Betin [Israelin turvallisuusviraston] johtaja R. Bar kirjoitti kirjeen YK:n pääsihteeri Guterresille, jossa hän totesi: "Olemme päättäneet saattaa tehtävämme Gazassa päätökseen. Kaikkien niiden, jotka haluavat nähdä turvallisemman maailman, tulisi pidättäytyä puuttumasta tai estämästä meitä."

Bar sanoi, että vaikka IDF ei koskaan ota siviilejä kohteekseen, sen on pakko Gazassa taistella kaupunkiympäristössä Hamasia vastaan, joka piiloutuu siviilien taakse ja on siten vastuussa heidän kuolemastaan. Sitten hän muistutti Guterresia siitä, että Hamasin Gazan johtaja Y. Sinwar "tuomittiin Israelissa viiteen elinkautiseen vankeusrangaistukseen palestiinalaisten – ei juutalaisten – murhasta. Gaza pitäisi vapauttaa Hamasista, ei Israelista".

Hän tuomitsi Guterresin siitä, että hän vertasi Hamasin "julmia tekoja ja ihmisoikeusloukkauksia" Israelin toimiin. "Israelia vastaan tehtiin rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia… Lisäsotarikoksia tehtiin, kun Hamas ampui ja haavoitti [Gazan] siviilejä, jotka yrittivät lähteä Gazan pohjoisosasta… Sotarikoksia tehtiin, kun Hamas käytti sairaaloita taistelujen päämajoina ja humanitaarista apua terrorioperaatioiden peittelyyn…" On oikeuden vääristelyä "verrata lasten ja vauvojen murhia ja kidutuksia niiden siviilien valitettavaan mutta välttämättömään kärsimykseen, joita Hamas kyynisesti käyttää ihmiskilpinä."

Sitten hän kirjoitti profeetallisesti, vaikka Bar ei todennäköisesti ollut siitä tietoinen, että "7. lokakuuta vapaan maailman olemassaolo muuttui dramaattisesti". Olen täysin samaa mieltä, mutta ihmettelen silti, miten monet uskovat ovat tietoisia siitä valtavasta harppauksesta lähemmäs Herramme Jeshuan paluuta, jonka tämä kriisi on tuonut mukanaan.

Bar tiivistää kirjeensä ilmaisemalla Israelin turhautumisen maailman sokeuteen, joka itkee Gazan kuolemaa ja tuhoja ikään kuin ne olisivat Israelin aiheuttamia. "Tämä on… taistelu hyvän ja pahan välillä. Israel seisoo etulinjassa, vapaan maailman viimeisenä puolustuslinjana, pimeyden ja valon, barbaarisuuden ja inhimillisyyden välissä. Me olemme suojakerros niiden välillä, jotka surevat kuolemaa, ja niiden välillä, jotka palvovat sitä." ("Israel security chief in letter to the world: 'Do not interfere'," JP, 12 Dec. 2023)

Dror Eydar selittää UNRWAn antisemitististä toimintaa. UNRWA on yksi tärkeimmistä Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin aiheuttajista: "YK:lla on kaksi pakolaisjärjestöä: toinen koko maailman pakolaisille (UNHCR) ja toinen (UNRWA) vain palestiinalaisille pakolaisille (lähes miljoonalla arabimaiden juutalaispakolaisella ei ole omaa järjestöä; Israel sulautti heidät)." UNHCR tunnustaa pakolaiseksi vain karkotetun henkilön ja kieltää "pakolaisaseman siirtämisen hänen jälkeläisilleen". Kun pakolainen on asettunut toiseen maahan ja saanut kansalaisuuden, hänen oikeutensa raukeavat." Viime vuosisadan aikana "kymmenet miljoonat pakolaiset ovat asettuneet kotimaansa ulkopuolisiin maihin", mutta palestiinalaiset saavat kuitenkin siirtää pakolaisoikeutensa periaatteessa ikuisesti, "vaikka he olisivat saaneet kansalaisuuden toisessa maassa. Näin ollen Israelista vuonna 1948 paennut puoli miljoonaa palestiinalaista on paisunut nykyään yli viideksi miljoonaksi."

Myös muut pakolaiset ovat vain niitä, jotka ovat asuneet "kotimaassaan muinaisista ajoista siihen asti, kunnes heidät karkotettiin tai ajettiin maanpakoon", mutta UNRWA väittää, että palestiinalainen, joka asui "Palestiinassa vain kaksi vuotta tai enemmän ennen Israelin perustamista", on pakolainen.

"Miksi heillä on enemmän oikeuksia kuin 11 miljoonalla syyrialaisella pakolaisella viime vuosikymmenen aikana…? Se johtuu juutalaisista. Maailma ei välitä muslimien tappamista muslimien toimesta. Se on matalien odotusten rasismia." Mutta kun juutalaiset kieltäytyvät olemasta uhreja ja sen sijaan taistelevat vastaan, maailma on vihainen. Niinpä UNRWA "muuttui avustusjärjestöstä järjestöksi, joka ylläpitää konfliktia ja kanavoi vihaa meitä vastaan". Lisäksi Hamas käyttää UNRWAa terrorismin rahojen pesuun ja sadat heidän terroristeistaan ovat UNWRAn työntekijöitä. ("You are the ram and the thicket," D. Eydar, Israel Hayom Op-ed, 8 Mar. 2024.)

Kansanmurha vastaan todelliset siviilikuolemat Gazassa

Harvardin oikeustieteellisen korkeakoulun professori Alan M. Dershowitz paljasti valheen, jonka Biden ja monet muut ovat asettaneet Israelille, nimittäin sen, että se tappaa liikaa viattomia Gazan siviilejä. "Kansainvälisen tuomioistuimen [ICJ] juuri antamasta Israelia vastaan tehdystä kiihottavasta päätöksestä ei sitä tiedä, mutta Gazan siviilien kuolonuhrien määrä, jopa lapset ja naiset mukaan luettuina, on vertailukelpoisen sodankäynnin historian alhaisimpia."

Jopa tavallisesti Israelin vastainen New York Times totesi, että tiedotusvälineet ja kriitikot ovat "hieman unohtaneet" Israelin viimeaikaiset siviilikuolemien vähennykset. Itse asiassa ne on "täysin haudattu ja jätetty huomiotta", sillä Israelin ankarimmat arvostelijat "syyttävät sitä edelleen siitä, että se haluaa maksimoida siviilikuolemien määrän".

Dershowitz sanoo, että tämä on jäänyt "hieman huomiotta" siksi, että "Israeliin kohdistuu selvä kaksinaismoralismi, kun on kyse sen sotilaallisten toimien peittämisestä". Jopa ennen viimeaikaista vähennystä IDF kirjasi "paljon vähemmän kuolonuhreja ja paljon alhaisemman siviilien ja taistelijoiden välisen kuolinsuhteen kuin missään vastaavassa kaupunkisodassa". Tämä on erityisen huomionarvoista, koska "Hamas lisää tarkoituksellisesti siviilikuolemia käyttämällä naisia ja lapsia ihmiskilpinä ja piilottamalla sotilashenkilöstönsä ja -kalustonsa siviilien joukkoon".

Myöskään Hamas ilmoittaessaan kuolemantapaustensa määrän ei koskaan erota "taistelijoita" siviiliuhreista, joita se pitää siviilikuolemina. He eivät koskaan ilmoita niiden "lasten" ikää, joita he väittävät kuolleen, vaikka "he pitävät kaikkia alle 19-vuotiaita lapsina, vaikka he olisivat aktiivisia taistelijoita". Luvuissa ei myöskään "lasketa Gazan asukkaita, jotka ovat kuolleet terroristien laukaisemien harhaan osuneiden rakettien takia", eikä niitä, jotka Hamas on tappanut, koska he ovat kieltäytyneet saamistaan käskyistä siirtyä turvallisempiin paikkoihin".

New York Timesin johtopäätöksen mukaan nämä tiedot todistavat, että on "väärin syyttää [Israelia] siitä, että se haluaa maksimoida siviilikuolemien määrän", on hyvin olennainen ICJ:ssä käsiteltävien rienaavan väärien "kansanmurhasyytösten" kannalta. "Kansanmurhaan syyllistyneet kansakunnat eivät tee niin suuria ponnisteluja yrittäessään vähentää siviiliuhreja", eivätkä ne aseta omia sotilaitaan vaarallisempiin tilanteisiin "käyttämällä keskitettyjä maajoukkoja sen sijaan, että ne luottaisivat yksinomaan ilma- ja meripommituksiin".

Israelin käyttäytyminen tässä puolustussodassa vastaa "kansainvälisiä normeja, ja sen pyrkimys minimoida siviiliuhrien määrä samalla kun se saavuttaa lailliset tavoitteensa on yleensä onnistunut".

Maailman on aika "lopettaa kaksinaismoraalin soveltaminen" Israeliin. "Kaksoisstandardit ovat kiihkoilun muoto, ja kun kiihkoilu kohdistuu juutalaisen kansan ainoaan kansallisvaltioon, siitä tulee kansainvälistä juutalaisvastaista antisemitismiä kansojen juutalaisia kohtaan. Sen on loputtava." ("Civilian Deaths in Gaza: Relatively Low," A. Dershowitz, Gatestone Institute, 28 Jan. 2024.)

Israelin maa ja Jumalan kansa

Rabbi Uri Pilichowski tuo esiin hyvin kiinnostavan asian. "Yksi Israelin ihmeistä on sen uskomaton kyky nousta maailmanlaajuisen huomion keskipisteeseen riippumatta siitä, miten merkittäviä tai merkityksettömiä" tapahtumat siellä ovat. Esimerkiksi Israelin sodan Hamasia vastaan Gazassa ei pitäisi saada "sellaista huomiota, jota se tällä hetkellä saa maailman johtajilta, tiedotusvälineiltä ja tavallisilta ihmisiltä". "Israelin toimet vaikuttavat" jopa Amerikan presidentinvaaleihin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa lähtevät kaduille tukemaan Israelia ja sen vihollisia tai osoittamaan mieltään heitä vastaan. Maailman ja liike-elämän johtajat lentävät Israeliin tarjotakseen meille tukeaan ja neuvojaan. Maailman kiinnostus Israelia kohtaan ei ole oikeassa suhteessa sen kokoon."

Koska koko maailma kuitenkin keskittyy Israeliin, "on tärkeää, että Israelista kerrotaan totuus". "Äärioikeistolaisten ja vasemmistolaisten antisemiittisten" ryhmien Israelista levittämät valheet ovat tunkeutuneet sosiaalisen median lisäksi myös valtamediaan. Silti "Israel on vakiintunut, menestyvä kansakunta", joka on nykyään "vanhempi kuin puolet maailman maista ja jonka talous kasvaa nopeammin kuin monien maailman suurimpien kansakuntien. Sen ei tarvitse puolustautua vääriä syytöksiä vastaan, mutta sen pitäisi puolustaa totuutta."

Hän tarkastelee Israelin nykyhistoriaa ja toteaa, että varhaiset sionistijohtajat pyrkivät rakentamaan juutalaisvaltion juutalaisen kansan historialliselle maalle. "Sen tarkat rajat eivät olleet selvät, mutta sen sijainti "vastaisi läheisesti Israelin maan historiallisia rajoja". Trans-Jordanian", nykyisen Jordanian kuningaskunnan, "luominen rajoitti brittiläisen mandaatin alaisen Palestiinan rajoja Jordanjoelta idässä Välimereen lännessä".

Vuonna 1947 YK:n jakosuunnitelma jakoi "brittiläisen mandaattialueen Palestiinan ehdotettuun arabivaltioon ja juutalaisvaltioon", jossa molemmat jakoivat tuon joen ja meren välisen alueen. "Juutalaiset ja sionistijohtajat hyväksyivät" sen, mutta arabit eivät hyväksyneet sitä, "koska he halusivat mieluummin käydä sotaa ja tuhota juutalaiset kuin tehdä kompromissin ja ansaita oman valtionsa".

Tämä arabien toiminta johti lopulta siihen, että he kärsivät tappion ja menettivät kaikki mahdollisuutensa saada ehdotettu valtio. Kun palestiinalaisten kannattajat nykyään huutavat "Joelta mereen, Palestiina on vapaa", he haluavat – tietoisesti tai tietämättään – "Israelin valtion ja sen kansan tuhoamista".

Hän sanoo: "Israel on pieni maa, jolla on paljon vihollisia, ja se on käynyt enemmän sotia kuin sen kokoinen ja ikäinen kansakunta yleensä." Nämä sodat tekevät "Israelin vihollisille helpoksi maalata Israel sodanlietsojamaaksi". Kuitenkin Israel ja sen johtajat ovat perustamisestaan lähtien halunneet vain rauhaa naapureidensa kanssa.

Hän selitti, miten menneisyydessä "mahtavat imperiumit lähettivät armeijansa valloittamaan kaukaisia maita, valloittamaan alkuperäiskansoja ja hallitsemaan niitä. Nykypäivän tasa-arvoisessa ja alkuperäiskansoja kunnioittavassa maailmassa kolonialismi on paha käsite. Israelin viholliset rakastavat luonnehtia sionismia kolonialistiseksi liikkeeksi, joka luotiin ryöstämään palestiinalaisilta heidän kotimaansa, mitä heidän mukaansa pidetään maan alkuperäisasukkaina.

"Sionismi oli siirtomaaliikkeen vastakohta. Juutalaiset ovat Israelin maan todellinen alkuperäiskansa. Vaikka monet muinaiset ja kaukana menneisyydessä eläneet kansat ovat hallinneet maata, nykyään ei ole olemassa kansaa, jolla olisi vanhempi oikeus Israelin maahan kuin juutalaisilla. Juutalaiset ovat asuneet Israelissa yli kolmetuhatta vuotta. Kukaan ei lähettänyt sionisteja asuttamaan Israelin maata; sionistit tulivat vapauttamaan maata ei-alkuperäisväestöltä, jolla ei ollut mitään oikeuksia tai yhteyksiä maahan." ("Recognizing the truth about Israel and Jewish connections to the land," U. Pilichowski, JP Op-ed, 10 Dec. 2023.)

Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo HERRA.
Sinä päivänä liittyy paljon pakanakansoja Herraan, ja he tulevat hänen kansaksensa, ja minä asun sinun keskelläsi, ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut sinun tykösi.
Ja HERRA ottaa Juudan perintöosaksensa pyhässä maassa ja valitsee vielä Jerusalemin. Sak. 2:10–12

Siunauksin Jerusalemista

Chuck Cohen