Shalom ystävät!

Haluan jälleen muistuttaa, ettei tämä uutiskirje voi kattaa kaikkia ajankohtaisia Israeliin liittyviä tapahtumia. Sellaista tietoa varten voitte seurata Israelin esirukoilijoiden perjantain rukousaiheita (Intercessors for Israel Friday Payer Alerts), joita kirjoitan säännöllisesti joka viikko. Voitte tilata ne itsellenne tai lukea

suoraan verkkosivuiltamme osoitteesta: https://www.ifi.org.il/. Lisäksi haluan kiittää kaikkia teitä, jotka vuosikymmenien aikana olette tukeneet tätä palvelujärjestöä rukouksin, rohkaisevin viestein ja lahjoituksin. Arvostamme sitä suuresti.

Totuus kompastelee torilla (Jes. 59:14)

Olemme todistamassa monien lopunajan tapahtumien toteutumisprosessia. Sitä voi verrata naisen synnytykseen liittyviin kipuihin, sillä ne ilmaantuvat entistä taajempaan ja niistä tulee yhä tuskallisempia. Jeshua kehotti meitä odottamaan tämäntyyppisiä tilanteita juuri ennen Hänen paluutaan: Sillä kansa [myös etninen ryhmä] nousee kansaa vastaan [ditto], ja valtakunta valtakuntaa vastaan; tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. (Mark. 13:8) [Englanninkielisessä raamatunkäännöksessä mainitaan lisäksi: "…ja levottomuuksia [+ kapinoita]: nämä ovat murheiden alkua" ["murheilla" tarkoitetaan kreikan kielessä usein synnytykseen liittyvää kipua.]

Herra kertoi myös, että tämä aika olisi samanlaista kuin Nooan päivinä, vaikka elämä jatkuu normaalina. (Matt. 24:37–39) Silti Jumala silloin tuhosi maailman, koska väkivalta oli yleistä. (1. Moos. 6:11–13) Ja tuo henki rehottaa kaikkialla maailmassa – terrorismin, sotien, antisemiittisten mielenosoitusten ja -tekojen välityksellä, mediassa ja jopa perheiden sisällä.

On myös aivan ilmeistä, että totuus kompastelee torilla –- ja monet polkevat sitä iloisesti. (Jes. 59:13–15) Sen vuoksi Jumala on lähettänyt heille voimakkaan eksytyksen. (2. Tess. 2:10–12) Uskon, että Jumalan lähettämä eksytys johtuu myös siitä, että he uskaltavat kutsua pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi, muuttaa pimeyden valoksi ja valon pimeydeksi ja julistaa vanhurskaaksi ja pyhäksi sitä, mikä on inhottavaa ja jumalanpilkkaa. (Jes. 5:20–24)

Israel on tietysti aivan sen keskipisteessä, mitä Jumala tekee päättääkseen tämän aikakauden ja lähettäessään Poikansa ikuiselta valtaistuimeltaan Isän oikealta puolelta (Ps. 110:1) Jerusalemiin hallitsemaan; hallitsemaan kuninkaiden kuninkaana ja herrojen Herrana. (Ps. 110:2; Ilm. 17:14; 19:16) Mutta älkäämme piilottako päätämme hiekkaan Hänen paluunsa suhteen. Se on aluksi hyvin verinen, kun Hän tulee tuomitsemaan maan vanhurskaudessa. (Ps. 2:9; 110:6; Jes. 11:4; 63:2–6; Ilm. 14:19–20; 19:15, 21)

Alija – lopunajan profetian selkäranka

Hiljattain Jumalan Henki paljasti minulle, että alija – juutalaisten paluu pakanoiden vankeudesta takaisin lupauksen maahan – on se perusta – tai jos haluatte – selkäranka, johon kaikki muut lopunajan profetiat ovat sidoksissa.

Ilman alijaa Israelin ei tarvitsisi ottaa maata haltuunsa. (Hes. 36:8–12)

Ilman alijaa ei olisi tarvetta edes luoda nykyaikaista juutalaista Israelin kansaa. (Jes. 6:8–10)

Ilman alijaa ei olisi tarvetta ennustetulle erittäin suurelle armeijalle, joka suojelisi juutalaisia ja Israelin kansaa. (Hes. 37:10)

Ilman alijaa ei olisi tarvetta vaatia Jerusalemia takaisin Israelin ikuiseksi pääkaupungiksi. (Ps. 147:2; Luuk. 21:24)

Ilman alijaa kansakunnilla ei olisi mitään syytä olla niin järkyttyneitä Israelin suhteen, kun se puolustaa itseään tai ryhtyy ottamaan haltuunsa kaiken omaisuutensa, tai mitä tahansa muuta Israelin juutalaiset päättävätkään tehdä. (Jer. 33:9 [KJV:ssä sana, joka on käännetty "vapisemaan", mikä on hepreaksi oikeastaan "kiihtymään, raivostumaan"]; Ob. 1:17; Sak. 12:2–3)

Ilman alijaa koko Israel ei pelastuisi, sillä juutalaisten pelastuminen kansakuntana tapahtuu maassa. (Jer. 32:37–40; Hes. 36:24–32; Sak. 12:10; jne.)

Ilman alijaa ei olisi Jerusalemia, jonne Messias Jeshua palaa. (Ps. 102:17; Sak. 14:3-4).

Ilman alijaa emme olisi todistajina näkemässä sitä ainoaa asiaa, jonka Jumala on koko Sanassaan luvannut tehdä koko sydämestään ja sielustaan – istuttaa juutalaiset takaisin maahansa. (Jer. 32:41)

Ja mikä tärkeintä "seurakuntaruumiin" näkökulmasta: alija on Jumalan vastaus sen 2000 vuotta vanhaan rukoukseen, että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi (Jes. 43:5–7, 21; Hes. 36:23–24) Hänen valtakuntansa tulemisen kautta ja että Hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä niin kuin se tapahtuu jo taivaassa. (Matt. 6:9–10)

Kenelle paljon annetaan

Messias Jeshua sanoi, että jolle paljon annetaan, siltä vaaditaan paljon enemmän. (Luuk. 12:48) Nyt se, mitä Hän on antanut ylösnousemuksensa jälkeen Hänen " ruumiilleen" – seurakunnalle – on paljon enemmän mitä juutalaisille annettiin. Seurakuntaruumiilla on sekä Tanak – Vanha testamentti – että Uusi testamentti; Jumalan Hengen pysyvä läsnäolo; Messias Jeshuan täydellinen ilmestys – että Hän on Jumala Poika ja Israelin kuningas. Tehdäkseen tietä pakanoille tulla oksastetuiksi Israelin jaloon öljypuuhun, Jumala on lisäksi joksikin aikaa osittain sokeuttanut suurimman osan kansastaan, juutalaiset! (Room. 11:25) Kuitenkin kaikesta tästä hengellisestä rikkaudesta ja sen syvästä raamatullisesta yhteydestä Israeliin ja juutalaiseen kansaan olemalla oksastettu Israelin öljypuuhun, seurakuntaruumiilla on historia, joka on paljon tottelemattomampi Jumalan sanaa kohtaan kuin ennen pelastusta olleella Israelin kansalla on ollut viimeisten kahden tuhannen vuoden aikana.

Korvausteologia on vain yksi kauhea esimerkki siitä, miten pakanallinen ylpeys nousee sen hengellisiä juuriaan vastaan ja johtaa Hamasin kaltaisiin juutalaisten joukkomurhiin. Samoin on erityisesti Euroopassa, myös lähimenneisyydessä, kun monet natsit saattoivat tappaa juutalaisia ja mennä sitten kotiin "kunnioittamaan" Kristusta juhliakseen joulua perheensä kanssa.

Paavalin varoitus ei-juutalaisille uskoville olemasta ylimielisiä pelastumattomia juutalaisia kohtaan on useimmiten hylätty. (Room. 11:18–21) Vielä nykyäänkin suuret osat kirkkokunnasta vastustavat sitä, että Israel saa omistaa omaisuutensa (Aam. 9:11–15; Ob. 1:17), ja kauhistelevat, kun Israel sotii nykyajan amalekilaista vihollistaan – fundamentalistisia terroristimuslimeja – vastaan, joita ajaa ikuinen viha Jumalan kansaa kohtaan. (2. Moos. 17:14–16; 4. Moos. 24:20; 5. Moos. 25:19; Hes. 25:15; 35:5–6, 11–13; Ob. 1:10)

Varoitus kirota ne, jotka kiroavat Israelia – sekä kansaa (4. Moos. 24:9b) että yksittäistä juutalaista (1. Moos. 12:3a) – on edelleen voimassa. Seurakuntaruumiilla on suuri katumuksen paikka saadakseen suhteensa kuntoon Jeshuan luonnolliseen perheeseen. Se on tehtävä ennen Hänen paluutaan.

Jumala täyttää 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:10–12 vaatimukset

Kuten edellä mainittiin, kun nyt niin monet jälkikristillisessä lännessä kutsuvat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi ja oikeastaan oikeuttavat jumalattomat (Jes. 5:20–23), on aika ymmärtää, että Jumala vuodattaa voimakasta eksytystä niille, jotka ovat hylänneet Hänen totuutensa – Jumalan sanan. (Joh. 17:17; 2. Tess. 2:10–12) Seuraavassa valotetaan hieman tätä nykytodellisuutta, sillä helmikuussa Hillel Fuld, amerikkalaisisraelilainen teknologia-alan yritysneuvoja ja bloggaaja, luetteli joitakin Israelin ja Hamasin sodan "kieroutuneimpia näkökohtia" todistaakseen, "miten moraalisesti vararikossa" Israelin vastainen joukko on.

Miksi antisemitismi on lisääntynyt ja Israelin kannatus vähentynyt Hamasin 7. lokakuuta tekemän verilöylyn jälkeen?

Miksi vaatia "tulitaukoa", joka jättäisi Hamasin edelleen olemaan olemassa, vaikka se avoimesti kehuskeli, että se toistaa lokakuun 7. päivän tapahtumat, kunnes Israel on tuhottu?

Miten tervejärkiset ihmiset voivat kieltää "Hamasin kauhistuttavat julmuudet 7. lokakuuta", vaikka Hamas kuvasi sen eikä ole koskaan kieltänyt tekojaan?

Miten "muuten moraaliset ihmiset ja jopa ihmisoikeusaktivistit voivat kirjaimellisesti tukea raiskauksia ja pedofiliaa niin kauan kuin uhrit ovat juutalaisia?"

Miksi niin monet "naisten oikeuksien aktivistit" ovat kovin hiljaa "Hamasin harjoittamasta raa'asta seksuaalisesta väkivallasta", ja jotkut jopa kiistävät, että sitä on koskaan tapahtunut?

Miksi niin monet "normi-ihmiset" lainaavat Hamasin uhrien lukuja tietäen, että kyseessä on terroristiryhmä, joka on valehdellut ja valehtelee jatkossakin Allahin asian edistämiseksi?

Miksi "Israelia syytetään kansanmurhasta, kun Hamasin julistama tavoite on juuri se – kansanmurha?"

Miksi länsimaat "vaativat Israelia lopettamaan" taistelut "sen sijaan, että vaatisivat panttivankien vapauttamista"?

Miksi Amerikka ei ole käyttänyt "vaikutusvaltaansa Qatariin nähden saadakseen sen painostamaan Hamasia panttivankien vapauttamiseksi?"

Miksi "Punainen Risti ei ole käynyt panttivankien luona tai hankkinut heille sairaanhoitoa, eikä kukaan tunnu välittävän?"

Miksi Yhdysvaltain ulkoministeri Blinken ja Yhdysvaltain ulkoministeriö "luulevat, että heillä on oikeus sanella Israelille, miten sen pitäisi tai ei pitäisi puolustaa itseään?"

Huolimatta siitä, että "on olemassa kovat todisteet siitä, että Hamas varastaa Gazaan menevän ulkomaisen avun", miksi valtiot lähettävät edelleen apua ja pakottavat Israelin tekemään samoin?

Miten niin monet voivat laulaa maailmanlaajuisesti "'Joesta mereen', tietämättä edes mitä se tarkoittaa (Israelin täydellinen poistaminen) tai mistä merestä ja joesta he edes puhuvat?"

Miten nämä samat ihmiset voivat vaatia tulitaukoa ja "intifadaa, vaikka nämä kaksi asiaa ovat toisensa poissulkevia?"

Miksi kukaan liberaali asettuu "Israelia vastaan huolimatta siitä, että heidän liberaalit arvonsa ovat samoilla linjoilla Israelin kanssa ja kirjaimellisesti vastakohta niiden ihmisten arvoille, joita he puolustavat?"

Miksi palestiinalaishallinnon presidentti Abbas "kieltää holokaustin ja maksaa terroristeille, mutta jotenkin hallitukset ja poliitikot… teeskentelevät edelleen, että hän on maltillinen ja että hän voi ottaa Hamasin paikan Gazassa?"

Miten on mahdollista, että vaikka jokainen tutkimus osoittaa, että suurin osa "palestiinalaisista arabeista tukee Hamasia ja on ylpeä lokakuun 7. päivästä", silti tarinaa siitä, että suurin osa heistä "on viattomia", pumpataan ja työnnetään kurkustamme alas?

Miten kaikki "tiesivät, että Saksaa oli riisuttava natseista hinnalla millä hyvänsä, samoin Japania, mutta Gazan kohdalla asiat ovat toisin, vaikka todisteita indoktrinaatiosta on vastasyntyneistä lähtien?"

Miten on mahdollista, että suurin osa maailmasta "tietää Iranin olevan kaiken tämän takana", mutta jättää sen huomioon ottamatta, ja "antaa Iranille edelleen rahaa ja legitimiteettiä ikään kuin se ei olisi kansanmurhaajahallinto, joka haluaa hävittää lännen?"

Miksi, kun "Iran on viikkojen päässä ydinpommista", länsi ei tee mitään, vaikka Iran avoimesti myöntää, että "he haluavat tuhota Israelin ja Amerikan"?

Fuld toteaa lopuksi: "Kaksoisstandardit ja tekopyhyys, jotka ympäröivät tätä sotaa ja Israelia yleensä, ovat hämmästyttäviä ja häpeällisiä. Ainoa toiveeni on, että Israelin johto ei anna periksi tekopyhälle kansainväliselle painostukselle ja jatkaa tekojaan, kunnes Hamasista on saavutettu täydellinen voitto." ("Dear world, we see you. We see you, and we won’t forget." H. Fuld, Arutz 7 Op-ed, 14 Feb. 2024.)

Toistaiseksi Israelin pääministeri Bibi Netanjahu ei ole antanut periksi ja vastustaa sitä, mitä kansakunnat, erityisesti Yhdysvallat, ja jopa jotkut hänen hallituksessaan ja Israelin armeijassa haluavat – eli tehdä mitä tahansa tulitauon aikaansaamiseksi ja vain "joidenkin" panttivankien vapauttamiseksi. Siunaamme Jumalaa hänen puolestaan ja jatkamme rukoilemista hänen puolestaan.

Tohtori Majid Rafizadeh, Lähi-idän kansainvälisen amerikkalaisen neuvoston puheenjohtaja ja islamin ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan asiantuntija, sanoo: "On hämmästyttävää ja vaikea ymmärtää, miten" lokakuun 7. päivän pogromin jälkeen "länsi on vähitellen omaksunut politiikkaa, joka tukee" ei ainoastaan Hamasia, vaan lisäksi myös sen tukijoita, Qataria ja Irania.

"Tämä politiikka on erityisen hämmentävää, kun otetaan huomioon iskun väkivaltainen luonne" ja Hamasin ja Iranin hyvin dokumentoidut yhteydet, sillä Iranin hallinto on tukenut "Hamasia sekä taloudellisesti että sotilaallisesti". Länsimaiden kanta herättää myös kysymyksiä tällaisten politiikkojen taustalla olevista strategisista ja eettisistä näkökohdista", kun otetaan huomioon "vaikutukset alueelliseen vakauteen ja näiden ryhmien aiheuttamaan jatkuvaan uhkaan".

Hän toteaa, että on järjetöntä, että Espanja, Irlanti ja Norja tunnustavat virallisesti Palestiinan valtion "vain seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun Hamas hyökkäsi Israeliin… On maailmanhistoriassa ennennäkemätöntä, että terroristiryhmä hyökkää toiseen maahan, murhaa sen asukkaita ja ottaa panttivankeja, ja sitten se palkitaan tunnustamalla valtio…".

Tämä holtiton lahja palestiinalaisille "lähettää viestin siitä, että länsi on peloissaan ja valmis antautumaan… sen sijaan, että se seisoisi lujasti terrorismia vastaan" ja ryhtyisi päättäväisiin toimiin terroristeja vastaan. Tämä asenne upottaa "lännen kyvyn hillitä terrorismia porttiensa sisäpuolella…".

Kansakunnat näyttävät olevan halukkaita tunnustamaan Palestiinan valtion, kunhan niiden ei "tarvitse asua sen vieressä. Kuten Harvardin oikeustieteen emeritusprofessori A. Dershowitz ja NYC:n neuvoston entinen puheenjohtaja A. Stein hiljattain huomauttivat: Ottakaa huomioon, ettei yksikään arabi- tai muslimivaltio ole ollut halukas ottamaan vastaan palestiinalaisia pakolaisia Gazasta". Arabit muistavat, että kaikki, jotka ovat yrittäneet auttaa palestiinalaisia, ovat katuneet sitä, kuten Jordania, Libanon ja Kuwait.

"Tämä lyhytnäköinen agenda" eristää Israelin, joka "taistelee paitsi selviytymisensä myös lännen selviytymisen puolesta". Länsimaiden Israelin vastaiset toimet kuitenkin heikentävät ja demonisoivat Israelia jatkuvasti, mukaan lukien Israelin pääministeri Netanjahua, joka Rafizadehin mukaan on toiminut kuin "Lähi-idän Churchill".

"Päätös tunnustaa Palestiinan itsenäisyys rauhoittaa terroristeja siitä, että länsi on valmis jättämään huomiotta jatkuvat uhkaukset ja väkivaltaiset toimet, jotka kohdistuvat paitsi Israeliin myös itseensä. Iran, Hamas ja Hizbollah näkevät selvästi, että mitä pidempään he voivat jatkaa Israeliin kohdistuvaa jihadiaan, sitä enemmän uhria, Israelia, demonisoidaan – ei terroritekojen tekijöitä – ja sitä parempaa se on terrorismille."

Mitä useammat valtiot liittyvät tähän "hyökkäykseen tunnustamalla Palestiinan valtion", sitä enemmän vaikutusvaltaa ja valtaa islamilla on Euroopassa. Ja kun Iran kehittää ydinaseita ja ohjuksia niiden toimittamiseen, "heidän ei tarvitse edes käyttää niitä, vaan ainoastaan uhkailla niillä, kuten Putin tekee nyt Ukrainassa", mikä puolestaan on johtanut siihen, että Yhdysvaltain presidentti Biden on estänyt Ukrainaa voittamasta. ("The West keeps rewarding …Hamas." M. Rafizadeh, Gatestone Institute, 8.6.2024.)

Kolumnisti David M. Weinberg paljastaa myös Jumalan "eksytyksen" leviämisen tänä päivänä. "On raivostuttavaa nähdä länsimaisten johtajien ja länsimaisten akateemisten piirien muka suurten mielten antautuvan tasapuolisesti Hamasin kansanmurhaohjelmaan" ja rikollisiin tekoihin. He jättävät huomioon ottamatta "Hamasin antisemiittiset puheet ja islamistisen sorron ja ihmisoikeuksien rikkomisen", eivät ota huomioon sen Iranin tukea eivätkä kiinnitä huomiota sen "kidnappauksiin, raketteihin, rajanylityksiin ja terrori-iskutunneleihin", kun se käyttää palestiinalaisia siviilejä tykinruoaksi. He tunnustavat olevansa huolissaan palestiinalaisten oikeuksista "mutta eivät ota huomioon Hamasin radikaalia islamilaista sortoa" juuri näitä ihmisiä kohtaan.

Koska heitä on tahallaan petetty, he "teeskentelevät, että Hamasin hyökkäykset Israelin itsemääräämisoikeutta ja turvallisuutta vastaan" ovat vain "vaatimuksia humanitaarisesta avusta tai kahden valtion ratkaisusta", vaikka Hamas räjäyttää kaikki "siviili- ja humanitaarisen avun infrastruktuurit", jotka Israel ja muut ovat mahdollistaneet Gazalle, ja tuhlaa satoja miljoonia apuun annettuja dollareita "sotilaalliseen hyökkäysinfrastruktuuriin".

"Ulkoministerit" ja ulkomaiset toimittajat ovat niin sokeita, etteivät he näe, miten Hamas on viimeisten 20 vuoden ajan "torjunut Yhdysvaltojen, YK:n, EU:n ja arabimaiden tarjoukset miljardien dollarien avusta" Gazalle sillä ehdolla, että Hamas luovuttaa aseensa, lopettaa terrori-iskut Israelia vastaan ja tunnustaa juutalaiskansakunnan. He kieltäytyvät myös "antamasta tunnustusta Israelille siitä, että se on yrittänyt rauhoittaa Hamasia helpottamalla kymmenien miljoonien dollarien arvosta Qatarin rahan" virtaamisen Gazalle viime vuosikymmenen aikana, mikä on ilmeisesti osoittautunut "epäonnistuneeksi strategiaksi".

Miten he kehtaavat väittää, että Israelin ja palestiinalaisten kuolonuhrien määrä on "suhteeton", mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että "ei ole kuollut tarpeeksi israelilaisia, jotta Israelin olisi perusteltua tehdä sotilaallisia vastaiskuja Hamasia vastaan"? Miten monen israelilaisen on vielä kuoltava moraalittoman symmetrian ja länsimaisten pelkistettyjen tunnontuskien vuoksi?"

On mieletöntä, että "länsimaiset hyväntekijät" pitävät palestiinalaisten "raivopäiviä", "nakba-päivän" mellakoita ja ohjusiskuja "odotettuna käytöksenä. Aivan kuin palestiinalaiset eivät voisi olla kiukuttelematta; aivan kuin palestiinalaisilta ei voisi vaatia vastuullista ja järkevää käyttäytymistä, kuten neuvotteluja, demokraattista ja rauhanomaista keskustelua ja normaalia valtion rakentamista." Tämä on palestiinalaisten "pehmeää, matalien odotusten kiihkoilua", ja se on karussa ristiriidassa Israelilta vaaditun "kovan kiihkoilun, mahdottomien vaatimusten" kanssa.

Weinberg lopettaa lainaamalla rabbi Y. Herzogia (1921–1972), joka selitti, miksi Israel usein "kieltäytyy itsepäisesti hyväksymästä rationaalisia diplomaattisia kustannus-hyötylaskelmia, joita liittolaiset kohteliaasti tai epäkohteliaasti sille esittävät". Israelilaisilla on "syvään juurtunut usko juutalaisen historian voimaan; usko siihen, että Israelia ohjaa ”yliluonnollinen laskutoimitus”, joka ei aina ole havaittavissa. Tämä… on pohjana israelilaisten halukkuudelle uhrautua itsenäisyyden puolesta. Niinpä ne, jotka tarkastelevat historiaa vain politiikan ja kansainvälisten suhteiden kannalta, aliarvioivat Israelia. He soveltavat Israeliin ajallisia mittapuita, mutta eivät kykene ymmärtämään nykyisten asioiden esiripun takana vaikuttavia prosesseja." ("Israel needs a strong spine." D. Weinberg, Israel Hayom Op-ed, 13 May 2024.)

Erittäin harhaanjohdettu "Yhdistyneet ei-mitään" (Jes. 40:17, 23; Dan. 4:35)

Kuten voitte lukea tämän jakson otsikon viittauksista, Jumala itse kutsuu kansoja Hänen edessään ”kuin ei mitään”. Kun näemme, mihin suuntaan YK on tällä hetkellä menossa, mielestäni "Yhdistyneet ei-mitään" on sille mitä sopivin nimitys.

Huhtikuussa Israelin silloinen YK-suurlähettiläs Gilad Erdan puhui YK:n "Gazan sotaa käsittelevässä kokouksessa"– eikä todennäköisesti edes tiennyt, mitä Uusi testamentti sanoo. Hän osoitti, miten myös YK on tänä päivänä annettu Jumalan voimakkaan eksytyksen valtaan. Hän aloitti viittaamalla "palestiinalaisten ja Hitlerin väliseen historialliseen yhteyteen" ja näytti kuvan Haj al-Husseinin ja natsijohtajan tapaamisesta. "Palestiinalaisten tavoite on ollut selvä jo kauan ennen YK:n – tai Israelin valtion – perustamista: juutalaisten tuhoaminen. Jerusalemin suurmufti al-Husseini, yksi palestiinalaisnationalismin perustajaisistä, työskenteli tämän tavoitteen saavuttamiseksi käsi kädessä Hitlerin kanssa. Tämän konfliktin perimmäinen syy ei ole muuttunut siitä lähtien tähän päivään asti. Kyse ei ole poliittisesta konfliktista tai maan jakamisesta. Kyse on yksinomaan Israelin tuhoamisesta ja juutalaisten murhaamisesta."

Hän viittasi YK:n turvallisuusneuvoston vaatimukseen, jonka mukaan palestiinalaisilla olisi "pysyvän jäsenvaltion asema YK:ssa", joka luotiin nimenomaan "estämään natsi-ideologian leviämistä". Nykyään YK kuitenkin tukee "nykyajan natsijihadisteja" tukemalla "palestiinalaisen terrorivaltion perustamista". Se olisi "yhteisö, joka saavutti valtion aseman" huolimatta sen sitoutumisesta "terrorismiin ja Israelin tuhoamiseen. Jos Hitler eläisi tänään, hän laulaisi YK:n ylistystä."

Erdan luetteli, miksi palestiinalaishallinto ei ollut oikeutettu tähän YK:n tunnustukseen: "…YK:n jäseneksi ottamisen perusvaatimukset ovat: a) pysyvä väestö, b) määritelty alue, c) hallitus ja d) kyky solmia suhteita muihin valtioihin." Myös YK:n peruskirjan 4. artiklassa todetaan elintärkeä periaate: "YK:n jäsenyys on avoin kaikille rauhaa rakastaville valtioille."

Erdan: "Rauhaa rakastava!" Palestiinalaiset eivät missään nimessä täytä näitä kriteerejä, sillä "palestiinalaisten lakien mukaan palestiinalaisille terroristeille maksetaan kuukausipalkkaa israelilaisten murhaamisesta… Nämä palkat voivat nousta tuhansiin dollareihin joka kuukausi, ja ne ovat jatkuvassa nousussa". Mitä pidempi vankeusrangaistus… sitä korkeampi palkka. Jos murhaat enemmän juutalaisia, saat enemmän rahaa." ("If Hitler was alive today, he would sing the UN´s praises." Arutz 7, 9 Apr. 2024.)

Israelin entinen Kanadan suurlähettiläs ja kansainvälisen oikeuden asiantuntija Alan Baker puolestaan paljastaa sen absurdiuden, mitä näemme tänään. Hän muistuttaa, että Hamas toteutti "raa'an verilöylyn, tappoi yli 1000 viatonta ihmistä, kidutti, murhasi, poltti ja teki sadistisia joukkoraiskauksia" vain muutamassa tunnissa ja pakeni sitten takaisin "Gazaan ottamalla mukaansa satoja panttivankeja".

Ajatelkaa, miten absurdi maailma on, että edellä mainitun jälkeen palestiinalaishallinto, joka edelleen "rohkaisee, rahoittaa, tukee ja edustaa Hamasin murhaajia", saa YK:ssa "jäsenvaltioiden enemmistön hyväksynnän".

Miten absurdia onkaan, että "joukko epädemokraattisia, terrorismia tukevia valtioita" pakottaa YK:n yleiskokouksen nostamaan "terrorismia tukevan" palestiinalaishallinnon pysyväksi jäseneksi typerässä ja "surrealistisessa naiiviuden, vinoutuneen poliittisen korrektiuden, vihan ja akuutin tekopyhyyden osoituksessa".

Vain harhaisessa maailmassa "kansainvälisen yhteisön enemmistö voi tahallaan jättää huomioon ottamatta Iranin, Hamasin ja PLO:n avoimesti julistamat kansanmurha-aikeet, jotka tähtäävät juutalaisvaltion tuhoamiseen ja kaikkien juutalaisten tappamiseen – ja tämä samalla kun palestiinalaisten arabien edustusta YK:ssa parannetaan."

Lopulta vain harhaisessa maailmassa tämä voi tapahtua juuri "kun väkivaltaisten, hysteeristen, antisemiittisten mielenosoittajien yllytetyt ja komeasti rahoitetut ja organisoidut ryhmät valtaavat kampuksia ja kaupunkien keskustoja Yhdysvalloissa ja Euroopan kaupungeissa vaatimalla ainoan juutalaisvaltion eliminointia".

Sivuhuomautuksena Baker sanoo, että tämä YK:n "päivitys" ei anna palestiinalaisille "valtiollista asemaa tai YK:n jäsenyyttä", koska YK:n yleiskokouksella ei ole "valtuuksia eikä toimivaltaa perustaa valtioita ja myöntää jäsenyyttä ilman turvallisuusneuvoston hyväksyntää".

Sitten hän jatkaa sanomalla, että nämä harhaanjohdetut kansakunnat, jotka tukivat tätä siirtoa, olivat yhtä mieltä siitä, että "Palestiinan valtio on oikeutettu YK:n jäsenyyteen YK:n peruskirjan 4. artiklan mukaisesti". Mutta kuten Erdan edellä totesi, 4. artiklassa sanotaan, että YK:n jäsenyys on avoin "kaikille muille rauhaa rakastaville valtioille, jotka hyväksyvät tämän peruskirjan sisältämät velvoitteet". Uskooko yksikään tämän päätöslauselman puolesta äänestäneistä valtioista, kuten Norja, Japani, Etelä-Korea, Australia ja monet EU:n jäsenmaat, todella, että Palestiina olisi "rauhaa rakastava valtio", vai onko tämä "itsepetosta, keinotekoista poliittista korrektiutta vai naiivia toiveajattelua"? [Vai onko Jumala sokaissut nämä ylimieliset ihmiset?]

Kansainvälinen oikeus edellyttää myös "yleisesti hyväksyttyjen valtiollisen aseman kriteerien täyttymistä, mukaan lukien määritellyn väestön ja alueen hallinta sekä oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen, joista PA ei ole koskaan täyttänyt mitään." Tämä päätöslauselma on ilmeisesti huijausta, sillä mikään osa palestiinalaisten poliittista elämää, olipa kyseessä sitten Hamas tai "terrorismia tukeva PLO ja sen PA", ei täytä mitään näistä edellytyksistä.

Kuten kaikki YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat, tämäkään ei ole sitova, vaan ainoastaan suositusluonteinen." Tämä "aseman muuttamisyritys on kuitenkin vakava ja perustavanlaatuinen rikkomus" Oslon sopimuksia vastaan, joissa palestiinalaisjohto ja Israel "sopivat, että kaikki ratkaisematta olevat kysymykset, mukaan lukien alueiden pysyvä asema, on ratkaistava neuvottelujen avulla eikä niitä voida määrittää yksipuolisilla toimilla YK:ssa tai missään muuallakaan".

YK on aiemmin hyväksynyt Oslon sopimuksen "ainoana sovittuna keinona ratkaista Israelin ja Palestiinan välinen kiista". Myös EU, Venäjä, Egypti ja Norja sekä Yhdysvallat ovat allekirjoittaneet Oslon sopimukset todistajina". Näin ollen tämä YK:n päätöslauselma "heikentää Oslon sopimuksia ja on vastoin kansainvälisten sopimusten todistajina toimivien valtioiden ja järjestöjen hyväksyttyjä velvoitteita". "Ne, jotka kannattavat sitä, pyrkivät ohittamaan Oslon ja yrittävät "yksipuolisesti ennakoida tällaisten neuvottelujen tuloksen."

Baker toteaa lopuksi: "Päätöslauselman keinotekoisista ja tehottomista symbolisista ja kosmeettisista näkökohdista huolimatta kokonaistulos… on kuitenkin vakava ja valitettava. Hamas ja palestiinalaisten arabijohto näkevät sen kansainvälisen yhteisön antamana vihreänä valona sille, että se voi jatkaa terrorismin tukemista ja harjoittamista." Tämän YK:n päätöslauselman antama viesti "on se, että kansainvälinen yhteisö ei vain jätä huomioimatta palestiinalaisten arabien terroria YK:n jäsenmaata vastaan, vaan rohkaisee sitä." ("The UN's world of the absurd." Amb. (ret.) A. Baker, Arutz 7, 17.5.2024.)

Prof. Moshe Sharon ja islamin juutalaisviha

Jumalan uhkaus tuhota Seirin vuori (Hes. 35:4), joka on raamatullisesti sama kuin Edom/Esau (1. Moos. 36:8), johtuu sen ikuisesta vihasta juutalaisia kohtaan: Koska sinä pidit ikuista vihaa ja annoit israelilaiset alttiiksi miekalle heidän onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli loppumääräänsä… (Hes. 35:5) He myös rakastivat kuolemaa enemmän kuin elämää, koska he ajoivat takaa verta (35:6), ja pilkkasivat puhumalla Israelin vuoria vastaan – nykyisin Juudeaa ja Samariaa eli sitä, mitä maailma kutsuu "miehitetyiksi alueiksi" – sanomalla, että Israelin vuoret kuuluvat heidän omistukseensa. Tämä, sanoo Jumala, on puhumista Häntä vastaan, ja Hän kuuli heidän puheensa. (35:12–13) Eesau/Edom/Seir on yksi islamin hengellisistä juurista, ja kuvaus siitä, mitä he sanovat ja tekevät, sopii täydellisesti nykypäivän fundamentalistisiin muslimeihin.

Tässä haastattelussa 86-vuotias israelilainen professori Sharon, joka on eläkkeellä oleva IDF:n eversti, korostaa Hesekieliin viittaamatta, miten Jumalan sanat kyseisessä luvussa vastaavat islamin teologista perusajattelua. Sharon on maailmanlaajuisesti tunnettu shiialaisen islamilaisuuden tutkija – sen islamin muodon, johon Iranin nykyinen hallinto uskoo. Hän on myös Israelin maan islamilaisuuden historian asiantuntija. Sharon on "vakuuttunut siitä, että israelilaisten enemmistöllä ei ole todellista käsitystä siitä, kuinka syvälle juurtunut juutalaisten ja Israelin viha on islamiin juurtunut". Ja nämä ovat ne juuret, jotka synnyttivät ilkeän Hamasin lokakuun 7. päivän verilöylyn.

Sharon on tehnyt yhteistyötä monien vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa Israelin hallituksessa ja sen turvallisuuspalveluissa, ja tällä hetkellä hän painostaa Israelin poliittisia päättäjiä poistamaan sanat "rauha" ja "nyt" sanastostaan, jotta "voidaan taata Israelin kansalaisten turvallisuus ja luoda heille siedettävä asiain tila".

Seuraavat otteet ovat hänen pitkästä haastattelustaan Israel Hayom -lehdessä huhtikuussa. Häneltä kysyttiin, kuvastavatko "lokakuun 7. päivän kuvat todellakin islamilaisuuden todellisia kasvoja ja mikä on islamin perusasenne juutalaisuutta, sionismia ja Israelin valtiota kohtaan".

Sharon vastasi, että "islam on alusta alkaen inhonnut juutalaisia". Heidän kieltäytymisensä Muhammedin opetuksista "riitti luokittelemaan heidät 'islamin vihollisiksi'", ja tämä vihamielisyys tulee jatkumaan "päivien loppuun asti". Siinä missä juutalaisuuden 'lopunajoissa' susi asuu karitsan kanssa, islamissa hadithien mukaan, jotka ovat "profeetta Muhammediin liitettyjä sanontoja tai traditioita", päivien loppu ei tule "ennen kuin muslimit tappavat kaikki juutalaiset…"

Koska juutalaiset nähdään Koraanissa "Kirjan kansana", he voivat elää islamilaisen hallinnon alaisuudessa, mutta heidän on "maksettava jizya, ei-muslimeille islamilaisessa maailmassa määrättyä kunnallisveroa. Lisäksi edellytetään juutalaisten nöyryyttämistä".

Kun Sharonia pyydettiin selventämään sanaa "nöyryytetty", hän vastasi: "…muslimit eivät saa elää tasa-arvoisesti juutalaisten kanssa. Tämä näkökulma perustuu sanontaan, jonka mukaan 'islam on ylivertainen ja hallitsee kaikkia muita uskontoja'." Tämä ei ole pelkkää muinaishistoriaa, sillä "tämän käytöksen taustalla oleva maailmankatsomus on edelleen täysin voimassa ja vaikuttaa tähän päivään asti…"

Israelin rauhansopimuksista Egyptin, Jordanian ja Arabiemiraattien kanssa hän sanoo, että vaikka israelilaiset pitävät niitä "rauhansopimuksina", näissä maissa useimmat muslimit pitävät niitä "paljon pehmeämpinä" sopimuksina, eräänlaisina tulitaukosopimuksina, jotka perustuvat erityisiin intresseihin. Sana rauha on poliittisena käsitteenä islamissa olemassa vain muslimien kollektiivisessa kansakunnassa. Rauhaa ei ole olemassa muslimien ja juutalaisten ja/tai kristittyjen välillä."

Kun häneltä kysyttiin uudelleen, onko muinainen juutalaisviha edelleen ajankohtaista, hän vastasi, että on, lisäten: "Islamin yleistavoitteena on vallata maailma, ja se pyrkii tällä hetkellä tähän päämäärään, ja se on onnistunut siinä varsin hyvin – Euroopassa, Kanadassa ja myös Yhdysvalloissa." [Lisäisin tuohon luetteloon ehdottomasti Britannian.]

Islam näkee Israelin ja juutalaiset osana "kansojen ryhmää, jota kutsutaan 'Sodan taloksi' (Dar al-Harb) … kansat, jotka islamin on valloitettava." Siksi he voivat tehdä sopimuksen juutalaisten kanssa vain, jos se noudattaa esimerkkiä "al-Hudaybiyan sopimuksesta, jonka Muhammed teki vastustajiensa, quraysh-heimon jäsenten kanssa ostaakseen aikaa ja rakentaakseen uudelleen sotavoimansa." Sitten hän rikkoi sopimuksen ja teurasti heidät. Näiden sopimusten tarkoituksena on siis vain "ostaa aikaa ja jättää ne myöhemmin huomioon ottamatta, aivan kuten sopimus, jonka Hamas pyrkii saavuttamaan meidän kanssamme tänään…"

Sharon jatkoi: "Lokakuun 7. päivän verilöylyn kaltaisia epäinhimillisiä ja raakalaismaisia tapahtumia on sattunut aiemminkin, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa…". Islamilaisen ajattelun historiaa tutkineen asiantuntemuksensa perusteella hän sanoo, että "lokakuun 7. päivän verilöyly… johon kuului kuolleiden ja elävien häpäisemistä, raiskauksia ja mestauksia, juontaa juurensa islamilaisen uskonnollisen lain ikivanhasta tabusta, joka ei salli juutalaisten hallitsevan muslimeja, ei edes täällä Israelissa."

Hamasin panttivankien kohtelusta hän lisää: "Muinaisissa islamin käymissä sodissa juutalaisista naisista tehtiin orjia. Jotkut heistä myytiin ja jotkut islamilaiset orjuuttajat ottivat heidät palkinnoksi. Juuri Muhammed näytti esimerkkiä", sillä hänen sodissaan Arabian juutalaisheimoja vastaan "miehet teurastettiin ja naiset vangittiin".

Koska Israelin islaminuskoiset oppineet tietävät tämän kaiken, Sharonilta kysyttiin, miten Hamasin aikeista on voitu tehdä näin vakavia arviointivirheitä. Hän sanoo, että perusvirhe oli Israelin "toiveiden ja näkemyksen heijastaminen muslimimaailmaan". Me uskottelimme itsellemme, että se, mitä me haluamme, on sitä, mitä he haluavat". Vaikka Israel todella haluaa "rauhaa", tuota termiä, sellaisena kuin me sen ymmärrämme, "ei ole lainkaan olemassa heidän sanavarastossaan". Länsimaisen tyylin "rauhalla" ei ole sijaa islamilaisessa ajattelussa tai teologiassa. Niinpä Israelin ainoa vaihtoehto Lähi-idässä on olla tarpeeksi vahva antaakseen islamille "alibin solmia sopimus meidän kanssamme… juutalaisten, 'sotatalon' jäsenten, kanssa."

Sharon sanoo, että siksi Israelin on poistettava sanat "rauha" ja "nyt", kun se neuvottelee arabien kanssa. Sen on "käännettävä yhtälö" niin, että arabien on pakko tulla Israeliin pyytämään "rauhaa", ja sitten Israelin on vaadittava "jotain vastineeksi"… "Maata rauhasta" – kyllä, mutta toisinpäin: He maksavat meille maalla rauhasta tai tulitauosta, jonka me heille myönnämme."

Kysyttäessä Amerikasta, joka ajaa "elvytettyä palestiinalaishallintoa" ottamaan Gaza haltuunsa, hän sanoo, että "palestiinalaishallinto on niin likainen, ettemme pystyisi puhdistamaan siitä likaa valkaisuaineella." Kysyttäessä, miten palestiinalaishallinto näyttää "pelaavan palloa amerikkalaisten kanssa", koska sen hallitus on juuri eronnut ja korvattu "maltillisilla", Sharon vastaa, että islam perustuu "valheen kulttuuriin". Valheellisuus yleisarabialaisissa suhteissa ja myös arabien ja muun maailman välisissä suhteissa on keskeinen elementti, legitiimi elementti."

Viitaten demilitarisoidun "Palestiinan" luomiseen hän sanoo: "Demilitarisoitu tarkoittaa kastroitua" – arabit eivät koskaan suostu siihen. Vaikka "he sanoisivat suostuvansa – he valehtelevat… Sellainen valtio solmii puolustussopimuksia ja käyttää 'pakolaiskorttia'; se jatkaa juutalaisten historian muuttamista arabialaiseksi, ja vähitellen näette, miten vihamielinen kokonaisuus kehittyy silmienne edessä." Sharon lisää: "Arabialaistaminen tarkoittaa kaiken jäljellä olevan juutalaisen historian sirpaleen muuttamista Israelissa joksikin muslimimaailmaa muistuttavaksi, sen islamisoimista."

Kysyttäessä, näkeekö hän Hamasin ja PLO:n välillä eroja, hän vastaa: "Ainoastaan vivahteissa, ei niiden opissa juutalaisten ja Israelin valtion tuhoamisesta; niillä on sama tavoite, ja vain menetelmä sen saavuttamiseksi eroaa toisistaan." Jos mahdollista, PLO:n kannattajat teurastaisivat myös juutalaisia. "He eivät yksinkertaisesti pysty siihen, koska IDF tekee erinomaista työtä heidän hillitsemisessään Juudeassa ja Samariassa", ja se on säilytettävä.

Hän uskoo, että "Oslon sopimukset ovat kaiken pahan perimmäinen syy. Ne olivat katastrofi." Israelia huijattiin luulemaan, että PLO ja Arafat olivat todella kiinnostuneita "rauhasta". Sittemmin Israel on yrittänyt "ymmärtää heitä", mutta tämä ei kuitenkaan ole relevanttia Lähi-idässä. "Onko toisella puolella ketään… joka yrittää 'ymmärtää meitä'?" Ja mitä "yrittää ymmärtää heitä" ylipäätään tarkoittaa?

Sharon on syvästi huolissaan palestiinalaishallinnon hallinnassa olevilla alueilla asuvista lukuisista arabeista, jotka aina juonittelevat Israelin tuhoamiseksi. Tämän todellisuuden edessä Israelin turvallisuuspyrkimysten ohella Israelin tärkein tehtävä on laajentaa siirtokuntiaan. "Asuttaminen on sionismia, ja asuttaminen vie myös maata arabeilta", joka islamin mukaan kuuluu arabeille. Israelin on siis oltava paljon nykyistä aggressiivisempi rakentaessaan lisää siirtokuntia ja kaapatessaan lisää maata.

Onko siis mahdollista elää rauhassa Israelin arabien kanssa? Sharon: "Kyllä, enemmistö on lainkuuliaisia kansalaisia, ja useimmat haluavat vain tehdä työtä ja tuoda ruokaa kotiin perheilleen, mutta valitettavasti tämä enemmistö ei ole se, joka määrittelee sävyn. Heitä ovat arabikansanedustajat [knessetin jäsenet – Israelin parlamentti], jotka määräävät sävyn, yhdessä arabipappien kanssa, joista monet ovat todellisia radikaaleja…".

Sharon on tutkinut islamin shiiamuslimien lahkoa ja sen vaikutusta Iraniin, jota tällä hetkellä hallitsee radikaali shiiahallinto. Hän puhui Iranin tilanteesta shiiojen ja juutalaisten näkökulmasta. Shiioilla on "kytevä viha" islamin enemmistön muodostavia sunnimuslimeja kohtaan. Heidän mielestään sunnit "ovat vastuussa Muhammedin pojanpojan, islamin ylimmän ruhtinaan" Ḥusayn ibn ʿAlīn tappamisesta. Hän oli islamin 4. kalifin eli islamin siviili- ja uskonnollisen johtajan ja Allahin maanpäällisen edustajan nuorin poika. Hän oli myös Muhammedin tyttären Fatman nuorin poika. Shiiojen mielestä kaikki sunnit ovat "vastuussa tästä kauheasta synnistä".

"Shiiojen suurin toivo on, että viimeinen (12.) imaami, joka katosi, Muḥammad ibn al-Ḥasan al-Mahdī (Husaynin viimeinen jälkeläinen) ilmestyy jonain päivänä uudelleen." Tällä hetkellä hän on kadonnut, joten hän "ei ole elossa eikä kuollut. Hänellä ei ole hautaa. Hän katosi Pohjois-Irakissa, ja shiialaiset uskovat, että hän on Messias, joka päivien lopussa lunastaa koko maailman."

Shiia-teologiassa sanotaan, että sen Messias, Mahdi, "ilmestyy keskellä verilöylyä… Shiiat toivovat, että hän tuhoaa ensin kaikki sunnit. Ennen hänen ilmestymistään on käytävä suuri sota"; sitten hän tulee hallitsemaan maailmaa shiialaisen islamin alaisuudessa. Saudi-Arabia, Egypti, Persianlahden valtiot ja koko sunnimaailma, Hamas mukaan lukien, ovat hyvin tietoisia tästä apokalyptisesta teologiasta ja "pelkäävät suuresti shiioja ja Irania…". Kysyttäessä Hamasista tässä luettelossa, hän sanoi, että iranilaiset "haluavat nähdä Hamasin tuhoutuvan, jopa enemmän kuin me, koska he kaikki ovat sunneja". Niinpä he lähettävät Hamasille riittävästi rahoitusta ja aseita "tehdäkseen Israelin jokapäiväisen elämän sietämättömäksi ja pakottaakseen Israelin tuhoamaan Hamasin, tekemään Iranin työn sen puolesta".

Iranin ydinkehitykseen liittyen hän totesi, että "shiialais-iranilaisen näkemyksen mukaan ydinaseet on tarkoitettu… johtamaan maailmanlaajuiseen sotaan, joka palauttaa 12. imaamin. Osana tuota maailmansotaa sekä Israel että epäpuhtaat juutalaiset tuhotaan." Vaikka Israelin ja kaikkien juutalaisten tuhoaminen on siis yksi heidän tavoitteistaan, se ei ole heidän lopullinen tavoitteensa.

Kun häneltä lopuksi kysyttiin, onko Israelin nykyisten johtajien joukossa ketään, joka tietäisi tarpeeksi arabien ajattelutavasta käydäkseen "tehokkaita neuvotteluja Israelin puolesta", hän vastaa: "Ei ketään, lukuun ottamatta ehkä pääministeri Netanjahua. Hän on ainoa, joka pystyy käymään neuvotteluja niin kuin niitä pitäisi käydä ja tietää, missä kohdin on käytettävä vastapainetta, niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta katsokaa vain, miten he nyt kohtelevat häntä – niin epäkunnioittavasti. Ehkä hänen lähdettyään ihmiset sitten oppivat arvostamaan häntä nykyistä enemmän." ("We need to flip the equation: Land for peace? Yes, but they should pay us with land for the peace we grant them," Israel Hayom Interview, 9 Apr. 2024.)

Jos ihmettelette, että vaikka Iran haluaa tuhota Hamasin, miksi sen reaktio Israelin Hamasin poliittisen johtajan Ismail Haniyahin oletettuun tappamiseen on niin raivostunut? Se johtuu siitä, että Lähi-idän arabien mielessä kunnia ja häpeä ovat tärkeimpiä asioita. Haniyahia isännöitiin Teheranissa. Hänen turvallisuutensa oli Iranin vastuulla – ja koska Israel tuhosi tämän suojelun koko maailman edessä, se saattoi Iranin johtajat ja heidän IRGC-sotilashaaransa häpeään. Siksi heillä on velvollisuus kostaa heidän kunniansa palauttamiseksi.

Kun tämä on mielessänne, lukekaa nyt psalmi 83:16–18 niin kuin se pitäisi ymmärtää – Lähi-idän näkökulmasta…

Iran ja uusi maailmanjärjestys

Maaliskuun lopulla Iranin edesmennyt presidentti Raisi sanoi Teheranissa järjestetyssä tilaisuudessa, että Gazan sota johtaa "maailmaa hallitsevan epäoikeudenmukaisen järjestyksen muuttumiseen". Useimpien muiden Iranin huippujohtajien tavoin hän uskoi, että sota "nopeuttaa globaalissa järjestyksessä erilaisia prosesseja" ja kun sota on ohi, uusi maailmanjärjestys on "hyvin lähellä ja saavutettavissa".

Iran näkee Gazan sodan "osana laajempaa prosessia… edeltäjänä suurelle maailmanlaajuiselle konfliktille. Taistelukentät eivät ole ainoat areenat, joilla tämä sota kehittyy. Siihen voi kuulua muunlaisia kamppailuja, kuten Iranin liittyminen BRICS- ja SCO-ryhmiin, kahteen talousryhmään. Ne ovat yhteydessä Kiinaan tai Venäjään ja myös Iran haluaa kuulua niihin tasapainottaakseen länsimaiden johtamia talouksia, kuten G7-ryhmää."

Raisin lausunto on tärkeä, sillä se paljastaa Iranin näkemyksen 7. lokakuun tapahtumasta ja sen pitkän aikavälin suunnitelmat. Iran näkee sodan ja "Gazan asukkaiden kärsimyksen hyötynä" ja haluaa hyödyntää molempia "omien etujensa vuoksi". Raisi nosti myös " muslimimaailmassa Palestiinan tärkeimmäksi kysymykseksi ja korosti, että palestiinalaisten vastarinta Gazan kaistalla johtaa status quossa tapahtuviin muutoksiin maailmassa."

Huomaa Iranin tekopyhyys. "Toisaalta se väittää tukevansa palestiinalaisia. Mutta se haluaa myös käyttää heitä hyväkseen osana sotaansa länttä ja Israelia vastaan. Iran haluaa myös käyttää sotaa Yhdysvaltain vaikutusvallan vähentämiseksi alueella." Lisäksi Iran tekee yhteistyötä Venäjän ja Kiinan kanssa niiden pyrkimyksissä kaataa "Yhdysvaltain johtama maailmanjärjestys". ("Iran believes Gaza war will 'shape new world order'." Seth Frantzman, JP analysis, 26. Mar. 2024.)

Israelin yksinäisyys

Vaikka juutalaisranskalainen filosofi Bernard-Henri Lévy ei sano tätä, se, mitä hän sanoo haastattelussaan, tukee sitä, mitä olemme nähneet lokakuun 7. päivästä lähtien – Bileamin profeetallisen julistuksen (4. Moos. 23:9b) nopeaa toteutumista: …katso, se on erillään asuva kansa [Israel], se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon.

Lévy sanoi, että hän on viiden vuosikymmenen ajan matkustanut "etulinjaan todistamaan, kirjoittamaan ja käyttämään asettani, kynää… oikeudenmukaisten asioiden tukemiseen". Hän pitää taistelua Hamasia vastaan "sotana, jota Israel ei ole toivonut… ja joka sen on voitettava. Kyse on Israelin selviytymisestä, mutta myös oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja ihmisoikeuksista."

Hän saapui Israeliin muutama päivä lokakuun 7. päivän jälkeen, viikkoja ennen IDF:n hyökkäystä Gazaan, ja kuvaili eurooppalaisille lukijoilleen yksityiskohtaisesti, mitä hän näki ja tunsi vieraillessaan Hamasin hyökkäämissä kylissä. Toisin kuin niin monet muut "hänen solidaarisuutensa Israelia kohtaan ei hiipunut…". Haastatteluissa ja sanomalehtien mielipidekirjoituksissa hän on johdonmukaisesti ja selkeästi todennut, ettei "maailma saa jättää Israelia yksin taistelussaan Hamasia vastaan". Kaikki tämä sai hänet "kirjoittamaan ja julkaisemaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vallitsevan Israelin-vihan ja antisemitismin ilmapiirin keskellä" kirjansa The Loneliness of Israel.

Kysyttäessä, onko Israel todella yksin, hän vastasi: "Enemmän kuin koskaan ennen… ja kaikki inhoavat sitä. Vallitsee täydellinen tietämättömyys… valtion historiasta ja Israelin valtion paikasta juutalaisten historiassa." Niinpä hän kirjoitti kirjan vastatakseen yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten: "Miksi Israel on olemassa? Missä mielessä se on kolonialistinen ilmiö? Miten alueella 3 000 vuotta läsnä ollutta kansaa voidaan pitää miehittäjänä?" Eurooppalaisilla ei ole aavistustakaan mistään tästä.

Nykyään maailma kyseenalaistaa "Israelin oikeuden olla olemassa juutalaisvaltiona". Tätä ihmiset tarkoittavat huutaessaan: "'Joesta mereen, Palestiina on vapaa.' Tuon huudon merkitys on Israelin poistaminen, sen poistaminen juutalaisvaltiona ja ylipäätään valtiona."

Kysyttäessä, kuka on hylännyt Israelin, hän vastaa: "Sen liittolaiset, jotka ovat alistuneet julkiseen mielipiteeseen kotimaassa; he ovat yhä Israelin liittolaisia, mutta nykyään he ovat varovaisempia kaikessa, mikä koskee Israelia…" He sanovat olevansa edelleen Israelin ystäviä ja että "juutalaiset saavat olla vahvoja… puolustaa itseään – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Mikä maa antaisi kansalaistensa joutua tuollaisen hyökkäyksen kohteeksi? Ei mikään! Silti Israelia pyydetään hillitsemään itsensä. Kaksinaismoraalilla ei ole mitään rajaa."

Ongelmana on se, että Hamas ei ole "normaali, järkevä vihollinen", mutta länsimaat kohtelevat sitä edelleen sellaisena. Mutta "Hamas on hajotettava Israelin tulevaisuuden vuoksi" ja myös "palestiinalaisten tulevaisuuden vuoksi… Maailma tarvitsee Hamasista vapaan alueen – joelta merelle".

Lévy on eri mieltä Israelin painostamisesta tulitauon aikaansaamiseksi. "Länsimaisten johtajien, presidentti Bidenin johdolla, pitäisi tehdä kaikkensa painostaakseen Hamasia, kunnes se antautuu." Wall St. Journal -lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessa hän kirjoitti: "Loputtomat neuvottelut saavat riittää… Sotilaallinen voitto Hamasista on välttämätön; Israelin ja koko alueen kannalta ei ole muuta keinoa edetä. Muuten Hamas selviää tästä sodasta voittajana ja voi olla ylpeä voitostaan." Israelin on kuitenkin voitettava "oman turvallisuutensa, palestiinalaisten, koko alueen ja maailman vuoksi… Israelin voitto on vapauden, demokratian, kaiken oikean ja oikeudenmukaisen voitto, kun taas Hamasin voitto on barbaarisuuden, terrorin, murhien ja raiskausten voitto…"

"Hamasin voitto on voitto islamilaiselle tasavallalle [Iranille], Venäjälle, Turkille, Kiinalle ja ääri-islamille. Sellaisen salliminen – eli Israelin painostaminen lopettamaan sota – ei olisi tappio vain Israelille, vaan meille kaikille. Ja sitä ei voida hyväksyä."

Hän lisäsi: "Maailma on unohtanut Israelin valtion tarpeen." Pienen kaistaleen maata, joka annettiin juutalaisille, "oli tarkoitus pystyttää este, rakentaa linnoitus juutalaisveren virroilta, jotka tuhansien vuosien aikana vuodatettiin vihan, pogromien ja holokaustin vuoksi. Nykyään kukaan ei tunnu ymmärtävän, että Israel käy sotaa olemassaolostaan."

Kysyttäessä, onko kyse siitä, että tosiasioita ei välitetä maailmalle tarkasti, hän sanoi, että totuus on olemassa, mutta "ihmiset eivät todellakaan halua kuulla sitä". On liikaa ennakkokäsityksiä, liikaa kliseitä. Paksu kerros väärää tietoa on kertynyt, mikä estää ihmisiä… tietämästä, mitä todella tapahtui. Tätä ilmiötä kutsutaan "tahalliseksi tietämättömyydeksi".

Lévyn huomautukset YK:sta olivat erinomaisia: "YK on samassa tilassa kuin Kansainliitto vuonna 1938, vain huonommassa. Olen koonnut kirjaan YK:n järjestöjen lausunnot, lausumatta jättämiset, tekopyhyyden, kevytmielisyyden ja valheet sodan ensimmäisestä päivästä lähtien. Se on kauheaa." Hän näkee YK:n olevan hädin tuskin elossa.

Hän vertaa länsimaisessa korkeakouluopetuksessa tapahtuvia asioita ja sen antisemitismiä/anti-israelilaisuutta vuoteen 1933, jolloin Saksan "Weimarin tasavalta romahti. Se oli paikka, joka edusti intellektualismin huippua… Siellä oli kaikki valistuksen, tutkimuksen ja ajattelun vapauden symbolit… Juutalainen tiede, tieto ja tutkimus vaikuttivat suuresti sen erinomaisuuteen." Mutta siitä tuli "älyllinen autiomaa, jota johtivat rasistisimmat tieteet, harhaisimmat kielentutkimukset ja natsien rynnäkköjoukot…". Tämä on pohjimmiltaan sitä, mitä näemme nykyään länsimaisissa yliopistoissa. Kyseessä on "ideologinen sota… jossa juutalaiset ja heidän ystävänsä ovat epäedullisessa asemassa…"

Hänen mielestään "Israelin tai sionismin vastustamisen ja antisemitismin" välistä rajaa on jo mahdotonta vetää.

Lévy pitää sitä "uuden sanan käyttönä saman asian sanomiseksi" ja lisää, että "antisemitismistä on tullut virta, jolla on itsenäinen asema länsimaisessa poliittisessa elämässä".

Mitä tulee syytökseen, jonka mukaan israelilaiset haluavat kostaa Hamasille, hän on vieraillut Israelissa useita kertoja lokakuun 7. päivän jälkeen, mutta "ei ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan kostosta. Oikeudenmukaisuudesta kyllä, vankien vapauttamisesta kyllä, Hamasin poliittisten ja sotilaallisten voimavarojen tuhoamisesta ehdottomasti. Mutta ei kostosta".

Hän toteaa varsin suorasukaisesti, ettei "juutalaisten tulevaisuus ole turvattu missään. Ei Euroopassa, kuten näemme juuri nyt; ei Amerikassa, jossa olemme löytämässä antisemitismin, jonka olemassaoloa olen pitkään epäillyt… Mutta edes Israelissa juutalaisten tulevaisuus ei ole turvattu, kuten lokakuun 7. päivä osoitti. Tänään tämä on eksistentiaalinen tilanteemme." [Olen täysin eri mieltä hänen kanssaan koskien juutalaisia Israelissa, mikä perustuu Jumalan moniin lupauksiin tuoda kansansa takaisin ja suojella heitä maassaan. Ks. https://www.ifi.org.il/en/teac..., jossa on perusteellinen tutkimus tästä aiheesta.]

Hän lopetti haastattelun vahvistamalla uskonsa siihen, että Israel on yksin ja ajan mittaan jää entistä yksinäisemmäksi. Itse asiassa se on 4. Moos. 23:9b:n täyttymys. ("Loneliness of Israel: Bernard-Henri Lévy speaks." Israel Hayom Interview, 5 May 2024.)

Teologia afukh

Kahvi nimeltä afukh on israelilaisten suosikkijuoma. Se tarkoittaa kirjaimellisesti "ylösalaisin käännettyä kahvia", jossa kahvi kaadetaan kuumaan maitoon eikä päinvastoin.

Teologia afukh on nykyajan kirkon suosikkijuoma, mutta vaarallinen juoma. Sen tunnistaa niistä, jotka sanovat, että Vanhaa testamenttia on tulkittava Uuden testamentin silmin, vaikka Jeshua ja ensimmäiset uskovat tekivät juuri päinvastoin; he tulkitsivat Uutta testamenttia Tanakin kautta, sen ainoan Raamatun, joka heillä oli.

Seuraavassa on muutama kysymys, joiden pitäisi kääntää "afukh"-teologia päälaelleen: Miten usein psalmeissa lainataan evankeliumeja? Mitä Uuden testamentin jakeita Jesaja tai muut Tanakin profeetat käyttävät todistaakseen, että se, mitä he sanovat, on Jumalasta? Miten usein Raamatun viidessä ensimmäisessä kirjassa, Toorassa, Mooses viittaa Paavalin kirjoituksiin? Miten monta kertaa Daniel viittaa Ilmestyskirjaan? Ilmeisesti vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on: "Ei kertaakaan!"

Miten usein Uusi testamentti kuitenkin lainaa Tanakia tai viittaa siihen? Joidenkin tutkijoiden mukaan jopa kolmasosa Uudesta testamentista tekee niin yksinkertaisesti siksi, että Tanak sisältää perustan kaikille Uuden testamentin teologisille käsitteille ja oivalluksille.

Jos et vieläkään ole varma siitä, mitä väitän, tee tämä yksinkertainen ajatuskoe. Selitä Uudessa testamentissa ilmoitettu Jumala viittaamatta kertaakaan Hänen Tanakissa antamaansa ilmoitukseen itsestään. Se ei ole mahdollista, koska Pyhä Henki odottaa, että Jeshuaan uskovat tuntevat ja vaalivat koko Jumalan sanaa – sekä Tanakia että Uutta testamenttia.

Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, HERRA, Jumala Sebaot.Jer. 15:16

Siunauksin Jerusalemista

Chuck Cohen