Shalom, veljet ja sisaret

Tunnettu skotlantilainen kirjailija Robert Louis Stevenson kirjoittaaa: "En voi ymmärtää, miten te teologit ja saarnaajat voitte soveltaa kirkkoon Raamatun lupauksia, jotka niiden selkeän merkityksen mukaan koskevat Jumalan valittua kansaa, Israelia, ja Palestiinaa [yleinen nimi Israelin maalle menneinä vuosisatoina] ja joiden täytyy siten olla tulevaisuutta koskevia… Profeetalliset kirjat ovat täynnä opetuksia, jotka kirjaimellisesti tulkittuna olisivat innoittavia ja loistavia vakuutuksia suuresta ja loistavasta tulevaisuudesta, mutta hengellisiksi muunnettuina ne muuttuvat farssiksi… ja kirkkoon sovellettuina komediaksi."

Olen samaa mieltä, paitsi että muuttaisin "komedian" "antisemiittiseksi tragediaksi", koska juuri sitä tämä korvausteologia on tuottanut. Se näkyy selvästi siinä, miten Hitler viittasi Martin Lutherin näkemyksiin juutalaisista oikeuttamaan natsien "lopullisen ratkaisun" "juutalaisongelmaan".

Vielä nykyäänkin, kun aivan liian monet – vaikka yksikin olisi jo liikaa – länsimaiset evankeliset kirkot pitävät yhä kiinni tästä Jumalan vastaisesta teologiasta, jossa juutalaisia pidetään "pahiksina", "valkoisina eurooppalaisina kolonisoijina", kun taas heidän islamilaiset terroristimurhaajansa saavat sympatiaa – elleivät jopa suoranaista tukea – lukuisilta uudestisyntyneiltä, mutta raamatullisesti lukutaidottomilta kristityiltä.

Kiitos teille, kallisarvoiset esirukoilijat

Toivon, että ne teistä, jotka ovat osallistuneet kanssamme Israelin Esirukoilijoiden järjestämille rukousmatkoille, tietävät, miten moniin Israelin eri alueita koskeviin esirukouksiin on vastattu 7. lokakuuta 2023 lähtien. Olemme rukoilleet niiden puolesta vuosikymmenien aikana.

Miten usein olemme seisoneet Golanilla katsellen Syyriaa ja rukoilleet ja julistaneet Hänen suvereniteettiaan tuota vihollisvaltiota kohtaan ja muistuttaneet Jumalaa siitä, että suuri osa siitä, mitä katselemme, on edelleen osa Luvattua maata. Vain noin viikon kuluessa Syyrian presidentti Assadin demoninen hallinto kaatui, poisti hänet näyttämöltä ja tuhosi Iranin tärkeimmän linkin sen rakentaessa tulirengasta Israelin ympärille.

On totta, että ne, jotka ajoivat heidät pois, ovat vaarallisia islamilaisia sunnikapinallisia. Turkin paha, kristinuskon vastainen johtaja Erdogan tukee heitä, joten Israelin täytyy edelleen olla hälytysvalmiudessa. Miettikää kuitenkin, mitä Israel teki vastauksena Assadin kaatumiseen. Muutamassa päivässä se tuhosi lähes kaikki Syyrian armeijan vaarallisimmat aseet, mukaan lukien kemialliset ja biologiset aseet, koko Syyrian ilmapuolustuksen, suuren osan sen ilmavoimista ja lisäksi upotti suurimman osan sen laivastoa. Niiden tuloksena Israelilla on nyt vapaa pääsy Syyrian ilmatilan yli hyökätäkseen Iraniin, jos ja kun se on tarpeen.

Kuuden viikon kuluessa Israel tuhosi Hizbollahin tappamalla sen johtajat ja tuhoamalla suuren osan sen asevarastoista ja tiedustelupäämajoista.

Kaikki tämä oli seurausta Hamasin demonisesta hyökkäyksestä Israelin yhteisöjä vastaan Gazan turva-aidan lähellä 7. lokakuuta 2023. Hyökkäyksen aiheuttama järkytys herätti nukkuvan lohikäärmeen – kuten japanilainen amiraali sanoi Amerikasta Pearl Harboriin tehdyn yllätyshyökkäyksen jälkeen. Israelin tapauksessa kysymyksessä oli nukkuva leijona! Se ravisteli juutalaista kansaa reagoimasta ainoastaan terrori-iskuihin, vaan sai sen jälleen kerran ymmärtämään, että kunnon hyökkäys on paras puolustus.

Kun olin sensei dojossa – opettajana kamppailulajistudiossa – ennen kuin Jeshua pelasti minut, meillä oli tapana opettaa opiskelijoillemme, että yritä ensin puhua itsesi ulos tappelusta, sitten yritä kävellä pois, mutta jos tulee pakko ja joudut puolustamaan itseäsi – lyö ensin takaisin! Lopultakin Israel tekee niin.

Lokakuun 7. päivä oli kauhea, mutta rukoilimme Jumalaa tuomaan jopa tuosta katastrofista jollakin tavalla hyvää (Room. 8:28), ja tunnustimme, että Israel on kutsuttu Hänen tarkoitustensa mukaan. Niin on tapahtunutkin. Taistelu Hamasia vastaan Gazan tunneleissa antoi IDF:lle merkittävää kokemusta, jonka avulla se saattoi käsitellä Libanonissa sijaitsevia Hizbollahin massiivisia tunneleita. Varsinaisen täysimittaisen sodan käyminen antoi IDF:lle mahdollisuuden hioa tekniikoitaan ja kokeilla uusia. Ne osoittautuivat erittäin tehokkaiksi Gazan lisäksi myös Libanonissa sekä Juudeassa ja Samariassa.

Taistelut Juudeassa ja Samariassa olivat toinen asia, mitä Israel päätti käydä aggressiivisemmin. Kun kaikkien katseet olivat suuntautuneet Gazaan, IDF ja muut Israelin turvallisuusjoukot hyökkäsivät täysillä terroristeja vastaan, jotka valmistautuivat hyökkäämään Israeliin palestiinalaishallinnon alueilta. Israel käytti menestyksekkäästi jopa ilmavoimiaan ja lennokkejaan näitä islamilaisia radikaaleja terroristeja vastaan.

Lopputulokseksi tuli, että Hamasin hyökkäys vapautti Juudan leijonan armeijat toimimaan aggressiivisesti sisäisiä vihollisiaan vastaan. Se johti viimein siihen, että Iranin monivuotinen miljardien dollarien suunnitelma Israelin pyyhkimisestä pois tuhoutui. Iran oli ympäröinyt liittolaistensa joukoilla, jotka sotisivat Israelia vastaan ja estäisivät hyökkäyksen itse Irania vastaan – ja erityisesti sen ydinaseiden kehittämisohjelmaa vastaan. Kiitos, Herralle!

Rukouksessa kestävät

Asiat, joiden puolesta Israelin esirukoilijat [IFI] rukoilee, ovat pitkän aikavälin asioita. Emme odota näkevämme vastauksia heti noustuamme niin sanotusti polviltamme. Mutta olen pannut merkille yhden asian: kun olemme iskeneet nuoliamme toistuvasti maahan ja vastaukset tulevat – ne tulevat usein yhtäkkiä. Tästä on tuore, hyvin selkeä esimerkki: Syyrian presidentti Assadin ja hänen hallituksensa kaatuminen ja siihen liittyvä Iranin shiialaisen kuunsirpin häviäminen Lähi-idästä.

Jatkuva rukoileminen saman asian puolesta voi olla sielulle uuvuttavaa, ja meidän on usein kuoltava itsellemme voidaksemme pyytää Häneltä vielä kerran sitä tai tätä. Mutta koska tiedämme, että se, mitä pyydämme, on Hänen tahtonsa mukaista – koska perustamme esirukouksemme Hänen Sanaansa – meillä on suuri luottamus pyytää aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. No, ymmärrät kyllä, mitä tarkoitan (1. Joh. 5:14–15).

Niinpä kaikki te, jotka liitytte seuraamme rukoilemaan rukousaiheidemme puolesta, ja ne, jotka ovat osallistuneet monille rukousmatkoillemme, ottakaa huomioon, että se, mitä Lähi-idässä juuri nyt tapahtuu, kaiken kaaoksen ja hulluuden keskellä, on teidän syytänne! Siksi me kiitämme teistä ja annamme kunnian Jumalalle (Ps. 50:15)!

Tänään Israelista on tullut koko maailman juutalainen

Israelissa asuminen tekee minusta ja perheestäni useimpien maailman kansakuntien maalitaulun, mikä koskee erityisesti jälkikristillisiä länsimaita ja arabimuslimeja. Ymmärrän islamilaisen hengen riivaamien juutalaisvihan, mutta miksi juuri länsimaiset humanistit vihaavat meitä? Onko kyse kateudesta vai tarpeesta löytää syntipukki vai jostakin paljon pahaenteisemmästä?

Psalmi 83 osoittaa todellisen ongelman. Juutalaisviha on heidän Raamatun Jumalaa kohtaan osoittamansa vihan hedelmä, koska Hän valitsi juutalaiset erityiseksi omaksi kansakseen (5. Moos. 7:6). Kuitenkin Hän valitsi heidät niin, että juutalaisen rodun kautta siunaukset – erityisesti, joskaan ei yksinomaan, hyvä uutinen Messias Jeshuasta – kulkisivat Jerusalemista kaikkeen maailmaan (Ap. t. 1:8; vrt. Jes. 2:3).

Paavali kirjoittaa, että Jumalan lupaus siunata maailman sukuja Abramin ja hänen siemenensä kautta (1. Moos. 12:3b) tunnetaan nykyisin evankeliumina pakanoille, toisin sanoen ei-juutalaisille (Gal. 3:8). Pakanat voivat nyt olla suhteessa ainoaan todelliseen Jumalaan, koska Hän lähetti Poikansa syntymään juutalaiseen perheeseen Betlehemiin, Israelin maahan (Miika 5:2; Matt. 2:6, 20–21; Joh. 7:42).

Palvelusvuosiensa aikana Herra Jeshua ei koskaan poistunut lupauksen maasta, vaikka Hänen vanhempansa veivät hänet pikkupoikana Egyptiin. Kuningas Messias sekä kuoli että nousi kuolleista juuri täällä Jerusalemissa. [Joskus laulan itsekseni: "Korttelin päässä olevalla kukkulalla seisoi vanha, karu risti…"] [C. viittaa hengelliseen lauluun, jonka sanat suomeksi kuuluvat: "Kerran Golgatalla, ristiin naulittuna, Jeesus taisteli tuskissansa…"]

Messias Jeshua nousi kirkkauteen Jerusalemista ja palaa Jerusalemiin, todennäköisesti nopeammin kuin monet uskovat otaksuvat. Sen jälkeen Hän istuutuu kuningas Daavidin valtaistuimelle (1. Sam. 7:12–13; Ps. 89:36–38; 132:11; Jes. 9:7; Luuk. 1:32; Ap. t. 2:30) ennustettuna Daavidin suurena Poikana ja hallitsee maailmaa Israelista käsin – halusi se sitä tai ei (Ps. 2:7–12; 72:8; 82:8; Sak. 14:16–19; Ilm. 12:5)! Hän ei tule takaisin voittaakseen vaalit maailman presidentiksi tai pääministeriksi. Hän tulee takaisin ottamaan oikean paikkansa maailman ylimpänä hallitsijana, kaikkien kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana (Matt. 28:18; Apt. 10:36b; Ilm. 19:11–16). Niinpä tänä maailmanlaajuisen mullistuksen, Israelin massiivisen tuomitsemisen ja kaikkialla maailmassa lisääntyvän antisemitismin aikana Raamatun lopussa oleva rukous on hyvin sopiva kaikkien uskovien lausuttavaksi: Tule pian, Herra Jeshua! (Ilm. 22:17, 20)

Donald Trump – Amerikan seuraava presidentti

Yhdysvaltain vaalien tuloksen varmistuttua Donald Trumpista tulee jälleen Yhdysvaltain presidentti, kun hänet vihitään virkaan 20..tammikuuta 2025. Se tekee hänestä monien mielestä maailman vaikutusvaltaisimman miehen.

Olen hyvin iloinen siitä, että Kamala Harris hävisi ja että Joe Biden ja hänen taustavaikuttajansa, jotka ovat yhteydessä entiseen presidenttiin Obamaan, lähtevät tammikuussa Valkoisesta talosta. Olen kuitenkin huolissani Trumpin suhteesta ja vuorovaikutuksesta Israelin ja Israelin pääministeri Bibi Netanjahun kanssa. Lisäksi kehottaisin kaikkia amerikkalaisia ja muita, jotka huokaisevat helpotuksesta, koska he ovat hylänneet vasemmistolaisen wokeismin ja antisionismin hulluuden, joka on nostanut ruman päänsä monin paikoin Yhdysvalloissa – yliopistoista Hollywoodiin ja kongressiin asti – että se, osoittautuuko Trump siunaukseksi vai kiroukseksi Amerikalle, riippuu paljolti siitä, miten hän kohtelee Israelia (4. Moos. 24:9b). Tai kuten kirjoitin äskettäisessä rukousaiheessa: "Tee Amerikka jälleen siunaukseksi – niin että se siunaa Israelia!"

Ensimmäisen kautensa aikana Trump oli Israelille todellinen siunaus: hän siirsi Yhdysvaltain suurlähetystön Tel-Avivista Jerusalemiin, tunnusti Golanin kukkulat osaksi suvereenia Israelia, sanoi, että Israelin "siirtokunnat" Juudeassa ja Samariassa eivät välttämättä ole laittomia, rankaisi Irania lähes vararikkoon asti, tuki Israelia YK:ssa ja ylläpiti erinomaisia suhteita Netanjahuun.

Kuitenkin huoleni johtuu siitä, että Trump on toiminut lojaaliuden pohjalta – ja aiemmin se ei ollut lojaaliutta Amerikalle vaan hänelle itselleen. Vain Jumala tietää, onko hän muuttunut. Muistakaa, että hän kirjaimellisesti kirosi Netanjahua – syyttämällä tätä siitä, että viime presidentinvaaleissa hän oli ensimmäinen maailman johtaja, joka onnitteli Bideniä tämän voitosta. Se ei ollut pelkästään väärin, mutta vaikka se olisikin totta, Bibin on pidettävä mielessä Israelin suhteet Amerikkaan eikä Israelin suhteet Trumpiin.

Trump yritti ajaa myös "vuosisadan sopimusta" – rauhansopimusta Israelin ja palestiinalaisten välillä. Vaikka palestiinalaiset eivät hänen vaatimillaan ehdoilla olisi koskaan voineet hyväksyä tätä sopimusta, Trump oli siinä kuitenkin valmis jakamaan Jumalan maan, mikä hajottaisi kaikki palestiinalaisille annetulla alueella asuvat juutalaiset ja loisi vielä yhden islamilaisen terroristisen juutalaisvihamielisen valtion keskelle Jumalan maata, jonka Hän lupasi antaa kansalleen – pyhän nimensä tähden (3. Moos. 25:23; Jer. 32:41–44; Jooel 3:1–2).

Toistaiseksi hän näyttää perääntyneen halustaan ajaa toisella kaudellaan kirottua "kahden valtion ratkaisua", koska hän näkee, että tämän suunnitelman elvyttäminen Hamasin 7. lokakuuta suorittaman verilöylyn jälkeen on hyvin vaikeaa. Silti hän rakastaa sopimusten tekemistä! Aikooko hän myös vaatia Bibiltä lojaaliutta vastineeksi siitä, että hän poistaa erilaiset rajoitukset, joilla Biden ja hänen hallintonsa ovat kahlinneet Israelia ja jotka ovat johtaneet IDF:n sotilaiden kuolemiin, koska Israel on joutunut taistelemaan Hamasia ja Hizbollahia vastaan toinen käsi selkänsä taakse sidottuna.

Kaikkien näiden huolenaiheiden edessä, mikäli Israel seisoo omilla jaloillaan ja tekee sen, mikä on oikein Jumalan silmissä, ei kumarra kenellekään ihmiselle – ei edes Trumpin kaltaiselle todelliselle liittolaiselle, Trumpin reagointi ratkaisee, miten tehokkaasti hän pystyy palauttamaan Amerikalle edes sen suurvalta-aseman, joka sillä kerran oli. Rukoilemme viisautta koko tilanteeseen – ja pyydämme Jumalaa johtamaan meitä esirukouksessamme.

Lopulta Jumala saa tahtonsa läpi maailman kansojen ja oman kansansa kanssa. Yleensä rukouksemme sisältää jotakin psalmin 115:1–3 kaltaista: Älä meille, HERRA, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. Miksi pakanat [kansat] saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

Israelin sota terrorismia vastaan ja maailman Israel-vastainen reaktio

Nils A. Haug on asianajaja ja lukuisten kansainvälisten ja kansallisten lakiasiainliittojen jäsen. Nykyään eläkkeellä ollessaan hän keskittyy poliittiseen teoriaan ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Hänellä on tohtorin tutkinto apologeettisesta teologiasta, ja hän on kirjoittanut teokset "Politiikka, laki ja epäjärjestys Eedenin puutarhassa – identiteetin etsintä" ja "Viattomien viholliset – elämä, totuus ja merkitys pimeänä aikana".

Kirjoittaessaan Israelin sodasta Gazassa hän sanoo: "Gazan palestiinalaiset äänestivät Hamasin, niin sanotun vapautusliikkeen, valtaan hallituspuolueeksi vuonna 2006." Se soti välittömästi Arafatin palestiinalaishallintoa [PA] ja hänen Fatah-ryhmäänsä vastaan, ajoi ne ulos Gazasta ja tappoi monia niihin kuuluneita. Hamas julisti myös jihadin – pyhän sodan – Israelia vastaan ja pyrki tappamaan israelilaisia ja ottamaan haltuunsa koko maan Jordanilta Välimerelle.

Länsimaat ovat nimenneet Hamasin "terroristiryhmäksi". Se on "islamistinen fundamentalistiryhmä, jonka vuoden 1988 sopimus tukee avoimesti shariaan [islamilaiseen lakiin] perustuvaa… kalifaattia, jossa ei ole ei-uskovia eikä myöskään juutalaisia (7 artiklan loppu)". Kaikille sodassa vangituille ei-muslimeille, "mukaan lukien kristityt, tarjotaan vaihtoehdoksi kääntymistä islamiin, murhatuksi tulemista" tai elämistä heidän alaisuudessaan dhimmoina, "suojeltuina" 3. luokan asukkaina, joiden on maksettava jizya, suojeluveroa, ja elettävä nöyryyttävissä oloissa.

Vuonna 1921 tunnettu filosofi Franz Rosenzweig sanoi, että "Allahin tien seuraaminen tarkoittaa kapeimmassa merkityksessä islamin levittämistä pyhän sodan avulla". Tämä paljastaa todellisen ongelman, joka Israelilla on tänään edessään: "On olemassa kaksi sääntökokonaisuutta. Jihadistit taistelevat pyhän sodan sääntöjensä mukaan, kun taas israelilaiset rajoittuvat länsimaisiin 'oikeudenmukaisen sodan' sääntöihin, mukaan lukien esimerkiksi Geneven yleissopimukset."

Israel pyrkii noudattamaan näitä epätasapainoisia sodan sääntöjä ja "käyttää kaikkia mahdollisia varotoimenpiteitä estääkseen tai minimoidakseen uhrien määrän…". Amerikkalainen John Spencer, kaupunkisodankäynnin asiantuntija ja West Pointin Modern War Instituten kaupunkisodankäynnin tutkimuksen puheenjohtaja kirjoitti: "Israel on luonut uuden standardin kaupunkisodankäynnille. Miksi kukaan ei myönnä sitä?"

Israel on "sitoutunut oikeudenmukaisen sodan teorian laajoihin periaatteisiin ja rajoitettuun voimankäyttöön, jossa länsivallat valvovat jokaista sotilaallista liikettä huolellisesti, jopa pakkomielteisesti". Nämä rajoitukset estävät "Israelin vapautta reagoida tarpeen mukaan muuttuvassa, reaaliaikaisessa ja jatkuvasti vihamielisessä ympäristössä". Kun länsi antaa terroristeille vapaat kädet, Israelin on "yhä vaikeampaa pitää korkeaa moraalista asemaa, jonka he todella ansaitsevat". Huolimatta ennennäkemättömistä ponnisteluista Gazan siviilien hengen suojelemiseksi… Israelia – jota vastaan Hamas Iranin tuella hyökkäsi raa'asti 7. lokakuuta 2023 – pidetään edelleen usein virheellisesti hyökkääjänä."

Israel on tuomittu myös Hamasin johtaman Gazan terveysministeriön esittämien siviiliuhreja koskevien väärien väitteiden vuoksi! "Huolimatta siitä, että Israel on noudattanut humanitaarisia huolenaiheita, sodan sääntöjä ja yrittänyt välttää siviiliuhreja", Israelin on kuitenkin tehtävä "myönnytyksiä tulitaukoa varten" eikä Hamasin, jota pitäisi painostaa vapauttamaan välittömästi Israelin panttivangit, joista suurin osa on siviilejä.

Hamas, kuten muutkin islamilaiset ryhmät, "ei noudata länsimaisen sodan lakeja… Vapautetut panttivangit kertovat 'häkeistä, pahoinpitelystä ja tappouhkauksista'." Hamas kieltäytyy päästämästä Punaista Ristiä tapaamaan panttivankeja, mutta vaatii, että Punaiselle Ristille annetaan lupa vierailla Israelin vankiloissa olevien palestiinalaisten sotavankien luona.

Ennen kuin Israel tappoi Hassan Nasrallahin, joka oli Hizbollahin päällikkö Libanonissa, hän uhkasi Israelia sodalla, jota käydään "ilman sääntöjä ja rajoja". Israel käy siis eksistentiaalista sotaa vihollista vastaan, joka ei noudata sodassa minkäänlaisia sääntöjä, kun taas länsi ja maailmanlaajuiset kansalaisjärjestöt – kuten YK – vaativat juutalaista kansaa toimimaan humanististen sääntöjen mukaisesti. Tämä on täysin epäoikeudenmukaista, mutta silti kiitämme Jumalaa siitä, että Hän taistelee Israelin kanssa ja Israelin puolesta antamalla kansalleen lopulta voiton Hänen ja kansansa vihollisista (Ps. 44:7–9; 83:3–6).

Haug vakuuttaa, että Israelin maa on "juutalaisen kansan laillinen koti… Lähes 4000 vuoden ajan rakkaus tähän maahan on lujittanut juutalaisten identiteettiä, sosiaalista järjestystä ja turvallisuutta". Marraskuussa 2023 rabbi L. W. Dow viittasi maailmanlaajuiseen pyrkimykseen epäraamatullisesta "kahden valtion ratkaisusta", mikä ei vain suostu kuolemaan, vaikka palestiinalaiset osoittautuisivat miten pahoiksi ja vihan täyttämiksi tahansa. Hän julisti: "Me olemme ne, jotka määrittelemme itsemme ja suhteemme tähän maahan. Ei meidän tarvitse sopia teidän kahtiajakoisiin omistusoikeusluokkiinne." Silti petetyt länsimaiset johtajat, jotka ajavat tätä, tekevät sen "ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja oletetun reilun pelin nimissä".

Dow ja monet muut "kahden valtion ratkaisua" arvostelevat – mukaan lukien me IFI:ssä työskentelevät – ovat järkyttyneitä siitä sokeudesta – tahallisesta tai tahattomasta – että "kansainvälisellä yhteisöllä on vaikeuksia ymmärtää juutalaisen kansan syviä henkisiä siteitä esi-isiensä maahan". Pohjimmiltaan tämä ehdotus on "antisionistinen ja käytännössä antisemiittinen…". Ovatko he sokeita sille tosiasialle, että yli "puolet siitä maasta, mikä vuoden 1917 Balfourin julistuksessa luvattiin juutalaisille, jaettiin uudelleen brittiviranomaisten toimesta nykyiselle Jordanian hašemiittien kuningaskunnalle"? Ja ikään kuin tämä ei olisi vielä tarpeeksi, "juutalaisten oikeudet siihen, mitä heidän historiallisesta maastaan on jäljellä, kielletään jatkuvasti, samoin kuin tyrmistyttävät ehdotukset, joiden mukaan juutalaiset pitäisi pakottaa juuri niiden ihmisten hallintaan, jotka haluavat heidän kuolevan sukupuuttoon".

Haug ihmettelee, millainen "rauha" voi olla "kahden ristiriitaisen ydinkertomuksen välillä, joissa toinen osapuoli tavoittelee marttyyriuden ihannetta… kun taas toinen haluaa elää rauhassa ilman jatkuvia olemassaoloonsa kohdistuvia uhkia"?

Hän käyttää "Hamasin hallintaa Gazassa" täydellisenä esimerkkinä. Vuonna 2005 pääministeri A. Sharonin johdolla Israel alistui "Yhdysvaltojen ja kansainvälisen painostuksen alaisena karkottamaan kaikki juutalaiset asukkaat Gazasta" ja luovuttamaan alueen täysin palestiinalaisten hallintaan. Tämä johti "turvallisuustyhjiöön, joka antoi Hamasille ja muille samanhenkisille jihadisteille" avoimen oven "valmistella juutalaisten naapureidensa täydellistä tuhoamista", mikä osittain "toteutettiin 7. lokakuuta 2023, hirvittävin seurauksin".

Lokakuun 7.. päivän jälkeen maailma antoi juutalaiselle kansakunnalle tehtäväksi, mikä olisi "sopiva vastaus" Hamasin verilöylyyn "kaikenikäisiä, etnisiä ja uskonnollisia Israelin viattomia siviilejä vastaan…". Silloin Israelin olemassaolon taisteluun lisättiin "suhteellisuusperiaate", mikä sai aikaan merkittäviä komplikaatioita Israelille.

Esimerkiksi kansainvälinen tuomioistuin, jonka toimivaltaa Israel ei ole koskaan hyväksynyt, syytti väärin perustein Israelia siitä, ettei se ollut estänyt kansanmurhaa Gazassa. Kuitenkaan kansanmurha ei ole ollut koskaan Israelin asialistalla, kun taas Hamas ja sen jihadistit ovat olleet avoimesti sen kannalla juutalaisia vastaan. He ovat pakottaneet viattomia palestiinalaisia "tilanteisiin, joissa heidät voitaisiin tappaa", jotta Israelia voitaisiin syyttää, kuten tavallisesti.

Hamas on tarkoituksella sulautunut "siviiliväestön joukkoon, esimerkiksi pukeutumalla samalla tavalla, jotta terroristien erottaminen siviileistä olisi mahdotonta". Kun siviilejä kuolee, Hamas syyttää Israelia ja tekee kuolleista "sankarimarttyyrejä", "joten mitä enemmän kuolleita, sitä parempi". Hamasin entinen johtaja Sinwar kirjoitti kirjeessään 11. huhtikuuta 2024, että siviilien kuolemat ovat "välttämättömiä uhrauksia", jotta "tämän kansan (Gazan) suoniin saataisiin elämää, mikä edistäisi sen nousua kunniaan ja loistoon".

Tässä on asian ydin, mitä useimmat länsimaalaiset kieltäytyvät kohtaamasta: "Israel ei taistele vain estääkseen pitkäkestoisia tulevia hyökkäyksiä Gazasta, vaan myös kukistaakseen terroristit kukistamasta juutalaiskristillisiä arvoja, jotka on saavutettu vuosisatojen aikana suurin uhrauksin."

Nykyään, kun länsimaiset johtajat kohtaavat "keskuudessaan merkittäviä islamilaisia väestöryhmiä", monet näyttävät ajattelevan, että on "heidän poliittisen etunsa mukaista arvostella Israelin vastausta, vaikka se olisi perusteltu". Tämä koskee myös YK:n järjestöjen johtajia, EU:n johtajia sekä Yhdysvaltain presidentti Bideniä ja hänen hallintoaan. Nykyään, kun länsi edustaa "eettisesti vaarantunutta ajanjaksoa, totuuden puhuminen voi olla riski…". Tohtori Ron Paul, yhdysvaltalainen kirjailija ja entinen poliitikko, paljasti tämän orwellilaisen ajattelutavan toteamalla: "Valheiden valtakunnassa totuus on maanpetos."

Prof. Haug lisää, että vaikka maailman johtajat ovat toistuvasti julistaneet, että "juutalaiskansaa ei koskaan enää" altisteta etniselle puhdistukselle, he ovat arvostelleet "Israelin yrityksiä turvata kotimaansa", vaatineet sodan lopettamista ja "asettaneet rajoituksia, joiden tarkoituksena on muka vähentää siviiliuhreja". Samaan aikaan he jättävät huomioon ottamatta, mitä Hamasin tiedottaja Hamad vannoi vain kaksi viikkoa lokakuun 7. päivän jälkeen: "Meidän on annettava Israelille opetus, ja teemme sen yhä uudelleen." Tämä hyökkäys "on vasta ensimmäinen kerta, ja sitä seuraa toinen, kolmas ja neljäs."

Israel kohtaa päivittäin tämän avoimen "juutalaisvihan ja tappouhkaukset". Silti maailma "asettaa Israelille tekopyhiä rajoituksia estääkseen sitä puolustautumasta". Kuten brittitoimittaja Douglas Murray huomauttaa, Israel on "ainoa maa maailmassa, jonka ei koskaan anneta voittaa sotaa. Se on syynä siihen, miksi sotia esiintyy jatkuvasti".

Vaikka Bidenin hallinto painosti Israelia hyväksymään tulitauon, jota ei voitu hyväksyä, Netanjahu, "Lähi-idän Churchill", hylkäsi sen ja jatkoi perimmäistä tavoitettaan: "tuhota Hamasin sotilaalliset voimavarat ja pelastaa jäljellä olevat panttivangit" sekä "kukistaa terrorismi vapaan maailman tulevaisuutta varten".

Sitten Haug selittää: "Israelin selviytyminen vaikuttaa länsimaisen sivilisaation selviytymiseen – niihin periaatteisiin, etiikkaan ja juutalaiskristillisiin arvoihin, joihin kulttuuri ja yhteiskunnat perustuvat. Jos nämä menetetään tai annetaan pois, vaihtoehdot ovat tuhoisia kaikille." Tai kuten professori Leon Kass sanoi marraskuussa 2023: "Pienen Israelin tehtäväksi jää ottaa ensimmäinen askel radikaalia pahuutta ja lännen tuhoon omistautunutta uutta kansojen akselia vastaan. Päättäväisyydellä, rohkeudella ja omistautumisella, mutta valitettavasti paljon enemmän uhrauksia vaatien, Israel näyttää tietä." ("Israel's Response to Terror," N. A. Haug, Gatestone Institute. 18.6.2024)

Syyskuussa eteläafrikkalainen johtava rabbi Warren Goldstein kirjoitti, että kehotukset "neuvotellusta tulitauosta Hamasin kanssa eivät ole vain moraalittomia vaan myös vaarallisia". Hänen varoituksensa seurasi länsimaiden, myös Yhdysvaltojen, painostusta, joka kohdistui Israeliin, "jotta se saisi aikaan sopimuksen Gazassa toimivan, Iranin tukeman terroristiryhmän kanssa".

Hän sanoi, että vaatimalla "neuvoteltua tulitaukoa antautumisen sijaan" maailma lähettää Hamasin lisäksi kaikille jihad-terroristeille "vaarallisen viestin: mitä tahansa teettekin, mitä tahansa pahaa teettekin, voitte aina saada aikaan kompromisseja ja myönnytyksiä. Teidän väkivaltanne, pelottelunne ja terrorinne toimii."

Kaikki tämä lisää dramaattisesti länsimaihin kohdistuvan massiivisen terrori-iskun mahdollisuuksia. "Kun Yhdysvallat, Iso-Britannia ja EU väärän moraalisen yhtäläisyyden nimissä hylkäävät Israelin… Hamasin raakalaismaisille susille, ne vahvistavat terrorin voimia – ja seuraavana kohteena on itse länsi."

Israeliin kohdistuva maailmanlaajuinen paine kasvoi sen jälkeen, kun Hamas murhasi kuusi viatonta israelilaista panttivankia, mikä paljasti "sen pahan pimeyden, jota Israelilla on vastassaan", Goldstein sanoo. Hän korostaa, että maailmanvallat eivät ota huomioon "moraalista eroa Israelin ja Hamasin välillä". "Hamas on terroristijärjestö, jota ohjaa väkivaltainen jihad-ideologia. Israel on rauhanomainen, vapaa demokratia, joka pyrkii suojelemaan kansalaisiaan. Kompromissiratkaisun etsiminen Israelin ja Hamasin välillä on pahuuden hyväksymistä. Se on sopimuksen tekemistä paholaisen kanssa." Tämän vuoksi Gazan sota ei ole taistelu kahden laillisen tahon välillä. "'Tulitauko' merkitsee moraalista samanarvoisuutta kahden osapuolen välillä, mutta 'antautuminen' sanoo, että toinen osapuoli on paha ja se on voitettava…". Silti emme ole kuulleet YK:n vaativan Hamasilta ehdotonta antautumista, emmekä ole nähneet lännen johdonmukaisesti tukevan Israelia.

Goldstein paljastaa "vakavat vaarat, jotka liittyvät tämän konfliktin käsittelyyn tyypillisen geopoliittisen kiistan tavoin", sillä Hamas ei ole "tavanomainen vastustaja", vaan sitä "ohjaa väkivaltainen jihadistinen ideologia, joka elää viattomien kärsimyksestä". Se "käyttää omaa kansaansa ihmiskilpinä ja käyttää israelilaisia – sekä eläviä että kaatuneiden ruumiita – panttivankeina törkeällä, ennenkuulumattomalla sadismilla maksimaalisen psykologisen kidutuksen aikaansaamiseksi."

Goldstein huomauttaa, että länsimaisten liittolaisten pitäisi antaa Israelille "täysi poliittinen, diplomaattinen ja sotilaallinen tuki", jotta se voisi kukistaa Hamasin. Sen sijaan hän on tyrmistynyt siitä, että tilanne on ollut päinvastainen. Yhdysvallat on pidättäytynyt joidenkin aseiden toimittamisesta, ja Yhdistynyt kuningaskunta on lopettanut kokonaan joidenkin aseiden myynnin. "Kun Israel murhaa Hamasin johtajan Haniyehin kaltaisia terroristijohtajia, presidentti Biden sanoo, että nämä toimet eivät auta panttivankineuvotteluja. On harhaanjohtavaa ajatella, että neuvotteleminen Hamasin kanssa ratkaisisi mitään."

Toista maailmansotaa muistellessaan hän kirjoittaa: "Vuonna 1945, kun liittoutuneiden joukot lähestyivät voittoa sodassa Saksaa ja Japania vastaan… ei ollut mitään ehdotusta tulitauosta tai kompromissista, eikä ollut epäilystäkään siitä, että päämääränä oli ehdoton antautuminen. Jos Israelia pyydettäisiin neuvottelemaan tulitauosta Hamasin kanssa nyt, kun se on voittamassa sodan, se olisi sama kuin kehottaisi liittoutuneita pysähtymään ennen voittoa ja jättämään heikentyneen Saksan Hitlerin valtaan."

Sodan jatkuessa Gazassa, mikä on suurelta osin Netanjahun vastarinnan ansiota Israelin "ystävien" painostusta vastaan, Goldsteinin viesti on yksinkertainen: "Jihadin pahan ideologian kanssa ei voi tehdä myönnytyksiä tai kompromisseja. Se täytyy voittaa." ("SA Chief Rabbi Goldstein: Why a ceasefire is not the answer to the Israel-Hamas war," Arutz 7. 9.9. 2024.)

Tohtori Majid Rafizadeh, iranilais-amerikkalainen valtiotieteilijä ja Harvardissa opiskellut tutkija, on Kansainvälisen Amerikan neuvoston Välimeren alueen puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut islamia ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa käsitteleviä kirjoja. Myös hän näkee, miten Israel puolustaa juutalaiskristillistä länsimaista yhteiskuntaa – periaatteessa yksinään.

Hän kysyy: "Miten monesta maailman pahimmista terroristeista Israel on vapauttanut maailman muutamassa lyhyessä viikossa, kulminoituen arkkiterroristi Yahya Sinwarin lähettämiseen pois päiviltä?" Hän jatkaa: "Pieni Israel näyttää maailmalle, miten jälleen voitetaan – ja samalla se pelastaa sivilisaation ja vapaan elämäntavan. Niille meistä, jotka ovat tarpeeksi onnekkaita elääkseen vapaassa yhteiskunnassa", meidän täytyy "sallia Israelin jatkaa voittamistaan!"

Israelin nykyinen "monirintamasota" Iranin hallintoa ja sen monia terroristien käskyläisiä vastaan on sota, johon "lännen olisi pitänyt ryhtyä" jo kauan sitten. Mutta Yhdysvaltain presidentti Obama, Bidenin ja Harrisin hallinto ja Euroopan hallitukset "sen sijaan, että ne olisivat kohdanneet Iranin esittämät uhat, rauhoittelivat ja rahoittivat sitä". Lännen johtajat jättivät huomioon ottamatta pakotteet, mukaan lukien toissijaiset pakotteet, mikä johti siihen, että "terroristeille annettiin miljardeja dollareita, jotta he voisivat hyökätä Israeliin", sekä Yhdysvaltain joukkoja vastaan Lähi-idässä. Siihen kuului myös Iranin eri aseohjelmien rahoittaminen, mukaan lukien sen ydinaseen kehittäminen.

Rafizadeh sanoo, että Obama petti monia ihmisiä yhteisellä kattavalla toimintasuunnitelmallaan (JCPOA), kun hän sanoi, että siinä "saavutettiin yksityiskohtainen järjestely, joka pysyvästi estää Irania hankkimasta ydinasetta" ja että "se katkaisee kaikki Iranin tiet pommin rakentamiseen", vaikka se ei tehnyt mitään sellaista. JCPOA:n ongelma oli sen "auringonlaskulausekkeet", jotka "vakuuttivat Iranille, että se voi oikeutetusti saada niin monta ydinasetta kuin se pystyy tuottamaan muutamassa vuodessa". Lisäksi kun Iranin liittolaiset, Hizbollah ja Hamas, ja sen tärkein Lähi-idän liittolainen Syyria on periaatteessa poistettu pelistä, on todennäköistä, että se nopeuttaa ydinaseiden kehittämistä.

Obaman pyrkimys välttää vastakkainasettelua on vain "vahvistanut Irania ja sen terroriverkostoja antamalla niiden laajentaa vaikutusvaltaansa ja aggressioitaan hallitsemattomasti". Historiallisesti tämä strategia on osoittautunut itsetuhoiseksi. Sen sijaan, että länsi ottaisi opikseen historian opetuksista, se toistaa historian virheitä siitä, miten kohdata diktatorinen kiusaaja.

Kun Iran ja sen länsimaiden vastaiset liittolaiset käyttävät lahjusrahoja omien tavoitteidensa edistämiseen, länsi jättää "Israelin käymään sotaa, jonka ei olisi koskaan pitänyt kuulua yksin Israelille ". Johtuuko se "diplomaattisista virhearvioinneista, äänten tarpeesta, pelkuruudesta ja konfliktin pelosta", ne ovat periaatteessa ulkoistamassa "vastuunsa maailmanrauhan ylläpitämisestä Israelille…" [Näemmekö 5. Mooseksen kirjan 28:13:n alun toteutuvan?]

Rafizadeh jatkaa, ettei Israelia ole ainoastaan jätetty yksin puolustamaan länsimaisia arvoja, vaan "Eurooppa, YK ja niiden toimielimet ovat yrittäneet joka käänteessä heikentää Israelia ". Juutalaiskansa on jäänyt kamppailemaan Iranin kanssa, joka terrorismin tukijana on maailman ykkösvaltio, sekä Iranin "hyvin aseistettujen liittolaisten" kanssa, joita Iran toivoi käyttävänsä suojellakseen itseään Israelin kostotoimilta.

Sisäisesti Iranin hallinto on tukahduttanut toisinajattelijoita ja syyllistynyt "laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin… Sen ulkomaisiin terroritoimiin kuuluu muun muassa puolisotilaallisten joukkojen, kapinallisryhmien ja terroristijärjestöjen rahoittaminen ja aseistaminen Välimeren alueella, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa." Länsimaiden kyvyttömyys käsitellä näitä uhkia on antanut Iranille tilaa ja rahoitusta kukoistaa, samalla kun ne ovat hylänneet "Israelin kohtaamaan yksin tämän hirvittävän hallinnon". Sen sijaan, että auttaisi Israelia voittamaan Iranin terrorismin… tai edes kiittäisi sitä, länsi tekee kaikkensa mustamaalatakseen, sabotoidakseen ja hyökätäkseen Israelia vastaan."

Nykyään Iran "on tiettävästi loppuvaiheessa tuottamassa …'islamilaista pommia'. Se toimittaa Venäjälle aseita sen Ukrainaa vastaan käymään sotaan ja aseistaa terroristiryhmiä" Irakissa ja Jemenissä, mikä jatkaa konfliktia ja kaaosta näissä maissa. Se on nyt liittoutunut Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean kanssa, jotka kaikki ovat lännen vaarallisia vihollisia. Sen yhteydet Latinalaisen Amerikan amerikkalaisvastaisiin hallintoihin ovat myös hyvin huolestuttavia. "Nämä liittoutumat ovat vaarallinen lisäys Iranin strategiassa, jolla se pyrkii laajentamaan vaikutusvaltaansa läntiselle pallonpuoliskolle, kauas Välimeren alueen ulkopuolelle. Kohtaamalla Iranin Israel… kohtaa maailmanlaajuisen verkoston pahansuopia toimijoita, jotka maailmanlaajuisesti uhkaavat rauhaa ja vakautta."

Kun Hamas hyökkäsi Israeliin 7.. lokakuuta 2023, se teurasti 1200 ihmistä, "mukaan lukien pikkulapsia – kiduttamalla, mestaamalla, raiskaamalla ja polttamalla elävältä monia uhreja – ja kidnappasi yli 250 muuta." Tämä oli vain viimeisin hirmuteko "Hamasin tekemien kauheiden tekojen pitkässä sarjassa". Huolimatta tästä Israelia vastaan tehdystä sotatoimesta, jota palestiinalaishallinto ja muut palestiinalaiset terroristiryhmät ovat perustelleet, Hamas "näytti Yhdysvaltojen rohkaisemana olettavan, että se voi jatkaa Gazan kaistan hallitsemista" ja jatkaa siten jihadia – pyhää sotaa – Israelin kansaa vastaan.

Rafizadeh mainitsee Israelin hyökkäykset Jemenin hutheja vastaan ja kirjoittaa, että vaikka länsimaiden vastuulla on kohdata nämä joukot, vain Israel tekee sen. Länsivaltojen "pitäisi olla eturintamassa terrorismin vastaisessa taistelussa", mutta ne "ovat kuitenkin luopuneet roolistaan ja jättäneet Israelin kantamaan taakan… Israel on astunut esiin siellä, missä muut ovat epäröineet tai jopa mahdollistaneet sen hyökkäykset – syytös lännen kyvyttömyydestä kantaa omaa vastuutaan."

Tämä rohkea iranilais-amerikkalainen jatkaa ja kirjoittaa, että jos lännestä on tullut "liian pelokas tai haluton osallistumaan suoraan taisteluun epäoikeudenmukaisuutta, terrorismia ja tyranniaa vastaan, vähintä, mitä se voi tehdä, on seistä Israelin rinnalla ja lakata yrittämästä sabotoida sitä joka käänteessä." Tuki ei saa olla vain sanoja, "vaan siihen on sisällyttävä poliittista, diplomaattista ja sotilaallista tukea. Koska länsi ei ole tukenut Israelia täysimääräisesti", se on antanut valtuudet valtioille, jotka "pyrkivät muuttamaan maailmanjärjestystä – vapauden järjestyksestä tyrannian järjestykseksi…"

"Israel kantaa yksin monien rintamien taakkaa terrorismin vastaisessa taistelussa. Vapaan maailman… joka on tällä hetkellä uhattuna ainakin kolmella alueella – Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja indopasifisella alueella – pitäisi olla tämän taistelun eturintamassa. Sen sijaan Israel on jätetty tekemään työtä, joka länsimaisten demokratioiden olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten… Israelin taistelu ei ole vain sen oman selviytymisen vaan myös vapaan maailman turvallisuuden ja rauhan puolesta. Passiivisuudellaan länsi ei petä ainoastaan Israelia, vaan se on kovertamassa myös oman selviytymisensä." ("Israel Fights Alone, Carrying by Itself a Catatonically Suicidal West," M. Rafizadeh. Gatestone Institute. 19.10.2024.)

Iranilainen uskonnollinen oppinut Masoud Aali, joka haluaa nähdä lännen kaatuvan, julisti 24. lokakuuta 2024 Iranin IRINN-televisiossa, että "Israel ei ole tavallinen maa tai hallitus. Se on … lännen linnoitus. Jos onnistutte valloittamaan sen, voitte valloittaa lännen. Se on länsimaisen hegemonian toimeenpaneva käsivarsi. Jos tämä käsivarsi katkaistaan, läntinen hegemonia romahtaa." Hän huomautti, että vuoden 1979 shiiavallankumouksen alusta lähtien ajatollah Khomeini korosti "Israelin tuhoamista uskonnollisena ajatuksena ja strategiana eikä poliittisena ajatuksena… Hän tiesi, että Israel on tuhottava", jotta 'valmistettaisiin tietä shiiojen Messiaan, Mahdin, kätkössä olevan imaamin, ilmestymiselle'." (MEMRI-TV, lokakuu 2024.)

Bill Clinton laittaa asiat kuntoon!

Kolumnisti Ruthie Blum, Netanjahun entinen neuvonantaja, raportoi Yhdysvaltain entisen presidentin Clintonin henkeäsalpaavista totuuden sanoista, jotka hän jakoi Michiganissa, juuri ennen Yhdysvaltain vaaleja Kamala Harrisin puolesta järjestetyssä kampanjatilaisuudessa. Hän asettui vastakkain niiden äänestäjien kanssa, jotka vastustivat häntä "hänen hallintonsa näennäisesti anteeksiantamattoman Israelin tukemisen vuoksi". Hän teki tämän oikaisemalla palestiinalaisarabien suhtautumista juutalaisvaltioon.

Samalla kun hän vaati kahden valtion ratkaisun "rauhanprosessin" uudelleen käynnistämistä, hän paljasti julkisesti syyllisen prosessin toistuvaan epäonnistumiseen. "Ymmärrän, miksi nuoret palestiinalaiset ja amerikkalaiset arabit… ajattelevat, että liian monta ihmistä on kuollut… Mutta jos olisit asunut Israelissa, aivan Gazan naapurissa yhdessä niistä kibbutseista, joiden asukkaat olivat kaikista israelilaisista yhteisöistä kaikkein eniten Palestiinan ystävyyttä kannattavia – kaikkein eniten kahden valtion ratkaisua kannattavia kaikista Israelin yhteisöistä aivan Gazan vieressä – ja juuri heidät Hamas teurasti."

Clinton jatkoi: "Ihmiset, jotka kritisoivat [Israelin vastausta], sanovat pohjimmiltaan: 'Niin, mutta katsokaa, miten monta ihmistä te olette tappaneet kostotoimissa. Miten monta on tarpeeksi monta, jotta voitte tappaa heitä rangaistaksenne heidän tekemistään kauheista asioista?' Se kuulostaa mukavalta, kunnes tajuaa, mitä tekisi, jos kyseessä olisi ollut oma perhe ja ellet olisi tehnyt mitään muuta kuin tukenut palestiinalaisten kotimaata, ja sitten eräänä päivänä he tulisivat hakemaan teidät ja teurastaisivat kylänne asukkaat. Sanoisit: "Teidän on annettava minulle anteeksi, mutta en pidä tiliä sillä tavalla. Kyse ei ole siitä, miten monta meidän on täytynyt tappaa, koska Hamas varmistaa, että siviilit suojaavat heitä. He pakottavat sinut tappamaan siviilejä, jos haluat puolustaa itseäsi."

Clinton käytti kokemustaan, jonka hän sai isännöidessään "Camp Davidin huippukokousta vuonna 2000 sellaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, mikä johtaisi itsenäisen Palestiinan valtion perustamiseen", ja myönsi: "Tein kovasti töitä tämän eteen. Ainoa kerta, kun [PLO:n johtaja] Arafat ei kertonut minulle totuutta, oli se, kun hän lupasi minulle, että hän hyväksyisi laatimamme rauhansopimuksen, joka olisi antanut palestiinalaisille valtion 96 prosentille Länsirannasta ja 4 prosentille Israelista – ja he saivat valita, missä 4 prosenttia Israelista sijaitsee. Näin heillä olisi ollut sama maa-alue kuin koko "Länsirannalla". Heillä olisi pääkaupunki Itä-Jerusalemissa."

Sitten hän kertoi totuuden tilanteesta ja korosti yksityiskohtia. "[Palestiinalaisilla] olisi ollut yhtäläinen pääsy, koko päivän, joka päivä, niihin turvatorneihin, joita Israel ylläpitää koko 'Länsirannalla' aina Golanin kukkuloille asti. Kaikkea tätä tarjottiin, mukaan lukien… pääkaupunkia Itä-Jerusalemissa ja kahta Jerusalemin vanhan kaupungin neljästä korttelista, Israelin pääministeri Ehud Barak ja hänen kabinettinsa vahvistivat.

[Palestiinalaiset] kieltäytyivät. Luulen, että osa siitä johtuu siitä, ettei Hamas välittänyt palestiinalaisten arabien kotimaasta. He halusivat tappaa israelilaisia ja tehdä Israelista asuinkelvottoman."

Sitten hän sanoi: "Minulla on heille uutisia. [Juutalaiset] olivat siellä ensin. Ennen kuin heidän uskonsa [islam] oli olemassa, [juutalaiset] olivat siellä kuningas Daavidin aikana, ja eteläisimmillä heimoilla oli Juudea ja Samaria." ("Amos Schocken’s lies, Bill Clinton´s truths", R. Blum, Arutz 7 Op-ed. 4.11. 2024.)

Kun katsomme taaksepäin, näemme Jumalan käden paaduttaneen palestiinalaisten johtajien sydämet niin, etteivät he hyväksyneet tätä Barakin heille tarjoamaa petollista sopimusta. Näin Jumala on tehnyt toistuvasti siitä lähtien, kun Israel syntyi uudelleen. Lopputulos on aina hyvä Israelille ja tuo kunniaa Hänelle!

Jälkikristillisen lännen romahdus

Yoram Hazony on israelilais-amerikkalainen filosofi, raamatuntutkija ja poliittinen teoreetikko, jonka erikoisalaa ovat nationalismi ja konservatismi. Seuraavaksi lainaan otteita hänen haastattelustaan Israel Hayomissa, joka ilmestyi toukokuun lopulla.

Hazony näkee lännen "kärsivän valtavasta Raamatun jälkeisestä tyhjiöstä". Amerikka ja Eurooppa ovat poistaneet Raamatun koulujen opetussuunnitelmista. Siksi ne nyt "hajoavat sisäisesti ja ovat liian heikkoja selviytyäkseen ulkoisista uhkista".

Hänen länsimaiset kollegansa haluavat kuulla, mitä "juutalaisilla ihmisillä on sanottavaa niistä kriiseistä, joita länsi on kokenut viime vuosikymmeninä. Eri näkökulmista katsottuna he pitävät Israelin valtiota roolimallina."

Pääsiäisjuhla "on historiassa kaikkien kansojen ensimmäinen itsenäisyyspäivä". Raamatussa kerrotaan kansakunnasta, joka vapautetaan Egyptin orjuudesta ja "perustaa omaan maahansa itsenäisen valtion ", mutta ei kuitenkaan yritä "perustaa imperiumia hallitakseen muita kansoja". Exodus… juutalaisten historian kruunu… on vaikuttanut vertaansa vailla koko läntisen maailman poliittiseen järjestykseen. Se synnytti ajatuksen kansallisesta vapaudesta ja käsitteen kansallisvaltiosta ilmentämällä tietyn kansanryhmän ainutlaatuista luonnetta. Yleensä se nousee vastustamaan valtakuntia, jotka uhkaavat hävittää sen."

Tämän väitteen vahvistamiseksi Hazony esittää lyhyen historiallisen katsauksen: "Kuningas Alfred Suuri yhdisti englantilaiset heimot 10..vuosisadalla 'Yhdistyneeksi Kuningaskunnaksi' Israelin heimojen yhdistymisen antaman ennakkotapauksen perusteella. Sitä seurasivat tšekit [14..vuosisadalla], hollantilaiset [16. vuosisadalla], puolalaiset ja ranskalaiset [17. vuosisadalla]. "He kaikki katsoivat Raamattuun perustellakseen oman kansakuntansa. Sama dynamiikka ilmeni … Yhdysvalloissa: on hyvä syy, miksi Amerikan perustajat palasivat jatkuvasti pyhiin kirjoituksiin ja väittivät olevansa 'Uusi Israel'. Ei kristillisessä mielessä", kuten korvausteologiassa, "vaan siinä mielessä, että he näkivät tarinassamme esimerkin, jota seurata pyrkimällä jäljittelemään esi-isiämme."

Tämä Tanakissa [Vanhassa testamentissa] esiintyvä ajatus kansallisesta vapaudesta saavutti 20. vuosisadalla maailman ääret. Käsite "ei ole peräisin lännen muista kulttuuripilareista – antiikin Kreikasta, jossa kreikkalaiset kaupunkivaltiot taistelivat jatkuvasti toisiaan vastaan tai Roomasta, jonka taustalla oli selvä imperialistinen pyrkimys. Pääsiäinen saattaa hyvinkin olla kansallinen juhlapäivämme, mutta sen ääni kantautuu kauas."

Hazony toteaa, että juutalainen ajattelu on tehnyt valtavan "vaikutuksen länsimaihin". Jotkut "tärkeät protestanttiset ajattelijat, joiden ajattelu perustui Raamatun tekstin 'p'shat'-merkitykseen [jakeen kirjaimellinen merkitys]”, korostivat sen merkitystä entisestään. Hän selventää, ettei hän tarkoita, "että kaikella, mitä kristityt ovat meiltä omaksuneet, olisi aidot juutalaiset juuret, mutta ne viestit, joista puhun, ovat todellakin syvällä perinteessämme."

Kysyttäessä demokratiasta ja yksilönvapauksista hän varoittaa ihannoimasta niitä. "Oikeassa määrässä yksilönvapaus on elintärkeä arvo, mutta kun yksilönvapaudesta tehdään kaiken a ja o, silloin kaikkiin julkisiin kysymyksiin vastataan samalla tavalla: Onko mitään syytä ylläpitää ja säilyttää rajojamme? Yksilönvapaus kertoo teille, että ei ole. Onko hyvää syytä kouluttaa lapsemme palvelemaan armeijassa, juhlimaan sapattia, festivaaleja ja muita kollektiivisen juutalaisen identiteettimme kannalta tärkeitä tapahtumia? Vastaus on aina sama – yksilön pitäisi päättää, mitä hän tekee elämällään. Kun kannatetaan vain tätä arvoa lisäämättä julkiseen elämään muita osatekijöitä, liberaali hallitus romahtaa kahden sukupolven kuluessa, yksinkertaisesti siksi, ettei sillä ole mekanismia, jolla olisi kyky säilyttää yhteiskunnalle elintärkeät perinteet."

[Chuck: Viime aikoina olen myös ollut huolestunut tästä demokratian ihannoinnista. Messias Jeshuan mukaan Jumalan valtakunnan ja Hänen kirkkautensa edistäminen on tärkeämpää kuin minun henkilökohtaiset tarpeeni tai haluni. Messiaan seurakuntaruumiin kasvu ja kypsyminen on myös tärkeämpää kuin mitkään yksilölliset tunteet tai taipumukset, joita minulla saattaa olla. Kuten Jeshua sanoi: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. (Matt. 16:24; ks. myös Luuk. 9:23)]

Nyky-yhteiskunnassa ääriliberalismin voitto on ilmeinen ja vaarallinen. Hazony selittää: "Viimeisten kolmen sukupolven ajan liberalismi on voittanut kaikkialla. Ensimmäiseksi se vakuutti massat siitä, että uskonto tulee poistaa julkisesta elämästä." Yhdysvaltain presidentti Roosevelt ja kenraali Eisenhower sanoivat usein, että sota natseja vastaan oli "sota kristinuskon puolesta". Hän kysyy, voisimmeko nykyään edes kuvitella Bidenin sanovan jotain tällaista. "60-luvulla Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätösten seurauksena raamatunopetus poistettiin valtion kouluista ja tehtiin laittomaksi. Siitä lähtien uskontoa on kunnioitettu entistä vähemmän Yhdysvaltain julkisessa elämässä."

Kommunismin kaatumisen jälkeen länsimaat luulivat marxilaisuuden olevan mennyttä, mutta sitten radikaalivasemmistoon kuuluvat "uusmarxilaisilla teorioilla varustautuneet professorit" alkoivat opettaa, miten "yhteiskunta rakentuu sortajien ja sorrettujen ryhmien välisestä kamppailusta…" Sorretuilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaataa heitä sortava "hallitseva luokka", kuuluipa siihen sitten miehiä, valkoisia tai 7. lokakuuta 2023 jälkeen juutalaisia. Aivan kuten tämän päivän liberaaleilla "ei ole välineitä taistella islamilaisia, ylivaltaa ajavia liikkeitä vastaan lännessä, samalla tavalla heiltä puuttuvat välineet, joilla estää uusmarxilaisia valtaamasta Yhdysvaltojen yliopistoja."

Hazony on myös hyvin huolissaan Euroopan tulevaisuudesta ja pitää sen nykytilannetta "vaikeana, ehkä jopa hirvittävänä". Sen perusteella hän ei usko, että länsimaailma "pystyy vastaamaan kotimaan muslimien ja uusmarxilaisten uhkaan, koska sen ainoat välineet ovat liberaalit välineet, jotka eivät oikeastaan kykene vastaamaan näihin uhkiin".

Miten Israel voi siis valmistautua tulevaisuuteen, jossa se saattaa menettää jopa muutamat jäljellä olevat länsimaiset liittolaisensa? Hän vastaa haastamalla meidät tunnustamaan tämän karun totuuden: "Siellä, missä usko Jumalaan ja kunnioitus Raamattua ja kristillistä perinnettä kohtaan katoavat, ei synny tyhjiötä vaan se synnyttää lähes aina antisemitismiä." Tämä on ilmeistä tämän päivän "vallankumouksellisen vasemmiston" kohdalla. Historiallisesti perussyy siihen, miksi Amerikka, Iso-Britannia ja länsimaat yleensä "päättivät auttaa sionismia, oli sen kunnioitus Raamattua ja juutalaisten panosta kohtaan lännelle sekä usko siihen, että Jumala auttaa juutalaisia". Kun tämä poistettiin, voidaan "tarkastella Israelia anakronistisena hankkeena, jossa vahva kansallisvaltio estää paljon heikompaa ryhmää saavuttamasta itsemääräämisoikeutta".

Haastattelija, joka näki tämän "tuhon profetiana", kysyy, sisältyykö siihen myös "lohdun profetia"? Hazony vastaa totuudenmukaisesti, mikä on ehdottoman tärkeätä meille esirukoilijoille: "On tärkeää muistaa, että Jumala on kaikkivoipa. Me ihmiset emme ole niin lahjakkaita tietämään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan… Minä ammennan toivoa tapaamisista kansallismielisten ja kristillisten ryhmien kanssa, jotka ovat uskomattoman vakaumuksellisia Israelin kannattajia. Sillä ei ole väliä, onko heitä Englannissa, Unkarissa, Italiassa vai Yhdysvalloissa. Olen ollut syvästi vaikuttunut heidän päättäväisyydestään ja halukkuudestaan taistella maailmanlaajuisen vasemmiston vahvoja voimia vastaan. Jokainen näistä ihmisistä on vakavasti huolissaan kansakuntansa tulevaisuudesta. He eivät ole todellakaan varmoja siitä, pystyvätkö he voittamaan, mutta he käyttävät kaiken, mitä heillä on, yrittäessään voittaa. Juuri siksi, että me olemme Raamatun kansaa, meidän pitää auttaa heitä…"

Hazony kuuluu "kansalliseen konservatiiviseen liikkeeseen", joka on järjestänyt konferensseja samanhenkisten ihmisten kesken. Hän sanoi, että nykyisessä woke-ilmapiirissä monet "akateemisessa maailmassa tuntevat, että jos he puhuvat kansallisvaltion, uskonnon ja perhearvojen puolesta, heidät hylätään ja heitetään syrjään, ja he kokevat jäävänsä ikään kuin vaille olemassaoloa".

Yllättävän monille heistä Israel on mallivaltio. "Toivomme, että voisimme olla kuin Israel", hän kuulee kaikkialla globaalissa oikeistossa. Se katsoo ylöspäin Israeliin, jossa on "korkea luonnollinen kasvu" ja jossa suuri enemmistö israelilaisista "paastoaa jom kippurina, pitää sederiä pääsiäisenä, menee naimisiin uskonnollisessa seremoniassa ja yhdessä palvelee armeijassa… On sääli, että näiden ihmisten esittämiä mielipiteitä ei kuulla Israelissa." ("West is suffering from a post-biblical void", Israel Hayom Interview. 23.5.2024.)

Viha ja Jumala

Lopuksi esitän muutamia jakeita, joita useimpien uskovien olisi vaikea tunnustaa Jumalalle. Siitä huolimatta näillä jakeilla itse kuningas Daavid rukoili Jumalaa – ja häntä pidetään Jumalan sydämen mukaisena miehenä. Meidän on hyvä ymmärtää, että Raamatussa sen vihaaminen, mitä Jumala vihaa, nähdään myönteisenä hyveenä (Ps. 97:10; Sananl. 8:13). Esimerkiksi se, että vihaan nyt syntiäni, on ehdottomasti paras todistus siitä, että olen pelastunut! Ennen uudestisyntymistäni rakastin syntiäni, mutta nyt… (Ps. 101:3; 119:104, 128; Aam. 5:15a; Room. 12:9).

Kuuntele, miten kuningas Daavid rukoilee Jumalaa: HERRA, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? Kaikella [+ täydellisellä] vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. Sen jälkeen hän pyytää: Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni; koettele [+ testaa; todista] minua, ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan [+ epäjumalanpalvelukseen] vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. (Ps. 139:21–24)

Viha on hyvin voimakas tunne. Vaikka Jumala voi vihata ja pysyä täysin synnittömänä (5. Moos. 12:31; Sananl. 6:16–19; Jer. 44:4; Ilm. 2:6, 15), meidän tulee olla hyvin varovaisia sen suhteen, mitä vihaamme. Daavidin tavoin pyydämme Häntä jatkuvasti tutkimaan meidän motiiviemme puhtautta.

HERRAN nimi [eli hänen olennainen olemuksensa] on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.Sananl. 18:10

Siunauksin Jerusalemista

Chuck Cohen